Nosebo, tuulimyllyt ja homealtistus

pullo

Kirjoittaja, dosentti, neurologian erikoislääkäri, Kati Juva on Viitteen jäsen.

Placebo– eli lumevaikutus on kaikille tuttu ilmiö. Odotukset oireiden helpottumisesta sekä vakuuttava ja empaattinen lääkäri lievittävät monia vaikeitakin oireita, vaikka mitään biologisesti vaikuttavaa hoitoa ei annettaisi. Tästä syystä kaikki lääketutkimukset tehdään siten, että osa potilaista saa biologisesti vaikuttamatonta ainetta.  Myös muita kuin lääketutkimuksia voidaan tehdä placebokontrolloidusti: Suomessa tehty tutkimus vammautuneen polven nivelkierukan poiston tehosta osoitti, että valetähystysleikkaus, josta jäi ihoon pieni haava, mutta niveleen ei tosiasiassa koskettu, auttoi yhtä paljon kuin varsinainen leikkaus.

Placebovaikutus on erityisen selkeä kivun sekä masennuksen ja ahdistuksen kaltaisissa, subjektiivisesti koetuissa oireissa. Pitkään ajateltiinkin, että kyseessä on puhtaasti psykologinen ilmiö eli oireet lievittyivät, koska potilas uskoi niin. Uusimmat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että placebon vaikutus on myös selkeästi biologisesti mitattavissa. Kun ihminen saa kipulääkkeen sijasta placeboa, hänen oma endorfiinituotantonsa aktivoituu ja lievittää kipua. Erityisesti kun tutkitaan opioideja. Jos tutkitaan toisenlaista kipulääkettä, ja potilas tietää tämän ja tuntee testattavan lääkkeen vaikutukset, voi ollakin, että placebo aktivoi endokannabinoidijärjestelmää.  Toisaalta teho jää saavuttamatta, jos samanaikaisesti annetaan omien kipujärjestelmien salpaajaa.

Aivot tuntuvat tietävän, mihin järjestelmään hoidon voi olettaa vaikuttavan. Kun Parkinsonin tautia sairastava saa dopamiiniaineenvaihduntaan vaikuttavan lääkkeen sijasta placeboa, hänen aivojensa dopamiinin tuotanto kiihtyy, mikä parantaa potilaan motorisia toimintoja. Toisaalta eräässä astmatutkimuksessa astman oireet lievittyivät selkeästi myös placebolla, mutta mitattu hengityksen sekuntikapasiteetti ei merkittävästi muuttunut.

Placebon suomennos lumehoito tai lumevaikutus on vähän harhaanjohtava, sillä kyse ei ole silmänlumeesta tai huijauksesta. Vaikutukset ovat todellisia ja aitoja.  Sekä kivun, depression että Parkinsonin taudin lääkkeiden tutkimuksissa on todettu placebon aiheuttavan muutoksia sekä aivojen välittäjäaineissa että funktionaalisissa kuvantamistutkimuksissa.  Näitä nähdään mm. otsalohkojen etuosassa, etummaisessa pihtipoimussa ja insulassa, jotka kaikki liittyvät myös tunteiden säätelyyn.

Placebon teho edellyttää kuitenkin sitä, että potilas tietää saavansa lääkettä. Kun kipulääkettä tai placeboa annosteltiin suoneen sermin takaa ajastetulla pumpulla, ei placebovaikutusta tullut. Toisaalta biologisesti vaikuttamattoman lääkkeen ottaminen voi lievittää kipua jopa silloin, kun ihminen tietää ottavansa placeboa.  Tässä ei siis ole enää kysymys pelkästä positiivisen vaikutuksen odotuksesta, vaan klassisesta ehdollistumisesta. Kuten Pavlovin koirat, myös ihminen voi ehdollistua siihen, että särkylääkkeen ottaminen (ei siis lääke) lievittää päänsärkyä.

Lääkärikunta on aina osannut käyttää placebovaikutusta osana hoitoa, ja hyvä niin. On tärkeää aktivoida ihmisten oma mieli ja elimistö tukemaan paranemisprosessia ja lievittämään oireita. Erityisen vahvana lumevaikutus näkyy kuitenkin monissa uskomushoidoissa, joissa biologisesti vaikuttamaton hoito saa monesti aikaan aitoa hyvinvointia. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, kunhan varmistetaan, ettei henkilön oireiden taustalle ole jotain vakavampaa sairautta, joka edellyttää lääketieteellistä hoitoa. Diabeteksen ja syövän hoito pelkästään uskomushoidoilla on hengenvaarallista.

Nosebo – negatiivinen plasebo

Placebolla on kuitenkin ilkeä sisarpuoli nosebo, jonka vain harva tuntee.  Tässä on kyse samasta, mutta vastakkaiseen suuntaan vaikuttavasta ilmiöstä. Negatiiviset odotukset, uskomukset ja pelot aiheuttavat ja lisäävät monenlaisia oireita.

Myös nosebo on alun perin tullut tutuksi nimenomaan lääketutkimusten myötä. Näissä tutkimuksissa myös lumelääkettä saaneet raportoivat usein runsaasti sivuvaikutuksia. Osin tämä voi selittyä tarkkailuharhalla. Kun suurimmalla osalla ihmisistä on joka tapauksessa ajoittain erilaisia oireita (kolotusta, kutinaa, unettomuutta) ja kun niistä sitten erityisesti varoitellaan ja niitä tiedustellaan, niihin tulee kiinnittäneeksi selvästi enemmän huomiota.

Mielenkiintoista on kuitenkin se, että placebon aiheuttamien sivuvaikutusten laatu on suorassa yhteydessä odotuksiin eli tutkitun lääkkeen sivuvaikutusprofiiliin.  Erilaisten migreenilääkkeiden tehoa tutkittiin siten, että kutakin valmistetta testattiin omassa ryhmässään plaseboa vastaan. Tutkittavat saivat tietoa sen lääkkeen sivuvaikutuksista, jota he ehkä tulivat saamaan. Myöhemmin todettiin, että eri ryhmissä placeboa saaneiden sivuvaikutukset erosivat toisistaan sen mukaan, minkälaisia sivuvaikutuksia heidän aktiivilääkkeellään oli ollut odotettavissa.  Esimerkiksi muistivaikeuksia ja ruokahaluttomuutta raportoitiin vain siinä placeboryhmässä, jossa aktiivilääkkeellä oli näitä sivuvaikutuksia. Samoin kolesterolilääkkeitä tutkittaessa lihasoireita esiintyi vain statiinilumetta saaneilla (lihaskivut ovat statiinien mahdollinen sivuvaikutus) mutta ei kalaöljylumetta saaneilla.

Kipututkimuksissa on lisäksi todettu, että tutkimustilanteessa etukäteen annetut varoitukset (”seuraavaksi annettava lääke tulee lisäämään kipuasi”) aktivoivat aivojen stressijärjestelmiä (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuoriakselia), laukaisevat ennakoivan ahdistuksen ja voimistavat kivun kokemusta.  Tämä ahdistusta ja kipua lisäävä vaikutus oli kumottavissa diatsepaamilla.

Kaikessa hoitotyössä tulee siis pyrkiä käyttämään hyväksi placebovaikutusta ja vastaavasti välttämään nosebovaikutusta. Lääkärikunta on kuitenkin siinä huonommassa asemassa verrattuna uskomushoitojen antajiin, että meidän tulee selkeästi kertoa potilaille myös hoitojen mahdollisista sivuvaikutuksista. Jos annetaan vaikuttamatonta hoitoa, on helppo kehua vain sen hyviä puolia. Kaikilla biologisesti vaikuttavilla aineilla ja hoidoilla voi kuitenkin olla sivuvaikutuksia, joten niistä täytyy myös varoittaa. Tätä ei voi välttää, vaikka osalla potilaista tämä aiheuttaa herkistymistä juuri näille oireille. Lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista kertominen pelkoa ja ahdistusta herättämättä vaatiikin ammattitaitoa. Pakkausselosteiden pitkiä haittavaikutuslistoja en suosittele luettavaksi.

Nosebovaikutus yhteiskunnassa

Placebo ja nosebo ovat siis vahvoja voimia. Parhaimmillaan placebovaikutuksella voidaan merkittävästi lisätä ihmisten hyvinvointia, pahimmillaan noseboefekti voi olla jopa hengenvaarallinen voodoomestarin ”ennustaessa” henkilön pikaisen kuoleman, joka sitten toteutuu.

Nosebovaikutus voi olla myös tarttuvaa. Maailmanhistoriasta tunnetaan useita outojen oireiden epidemioita (kuten tanssitauti 1500-luvulla), joille ei ole löytynyt sen enempää biologista selitystä kuin toistoa myöhemmin. Kyse on mitä tällöin ilmeisimmin suggestiivisesta joukkoilmiöstä.

Teknologian kehityksen myötä on monenlaisia oireita ja joukkosairastumisia yhdistetty erinäisiin uusin tekniikoihin. 1700-luvulla Englannin puuvillatehtaissa pyörtyiltiin. Myös höyryvoiman, sähkötyksen ja naisten yhteiskunnallisen osallistumisen on arveltu aiheuttavan hermoheikkoutta eli neurasteniaa. Tämän hetken vaaroja ovat puolestaan kännykkäsäteily, sähköyliherkkyys, WiFi ja tuulivoiman infraäänet.

Monet näiden laitteiden aiheuttamista oireista liittyvät nosebo-vaikutukseen, ja asiaa on paljon tutkittukin. Sähköyliherkiksi ilmoittautuvat todella saavat oireita sähkökentissä, mutta vain kun tietävät olevansa sähkömagneettisen säteilyn piirissä. Tai kun luulevat olevansa vaikka eivät ole. Samoin monikemikaaliherkät saavat hajuista monenlaisia oireita, mutta eivät muusta kemiallisesta altistuksesta näille samoille aineille. Kyse ei ole siis allergiasta eikä muustakaan biologisesta herkistymisestä.

Oireet ovat kuitenkin täysin todellisia eikä niitä pidä vähätellä.  Kyse ei ole tietoisesta eikä siis oman mielen hallinnassa olevasta ilmiöstä. Eräs mekanismi oireiden kehittymiseen on klassinen ehdollistuminen. Kun koehenkilöt altistettiin tietylle hajulle ja samanaikaisesti huoneen hiilidioksidipitoisuutta nostettiin, heille tuli päänsärkyä ja ilman loppumisen tunnetta, kuten hiilidioksidin yliannostuksesta kuuluukin. Koehenkilöt ”oppivat” nopeasti yhdistämään hajun ja ikävät oireet ja saivat myöhemmin näitä samoja oireita pelkästään tuosta hajusta.  Ehdollistuminen säilyi viikkoja ja siirtyi osin jopa muihin samantapaisiin hajuihin.

Tuulimyllysyndrooma

Tuulimyllyjen terveysvaikutukset ovat tänä syksynä olleet erityisen kiinnostuksen kohteena. Perussuomalaisten Matti Putkonen on jakanut tuulivoimaevakkojen ankeita tarinoita ahdistuksesta, unettomuudesta ja terveyden menettämisestä tuulivoimaloiden läheisyydessä.

Tämä tuulivoimasyndrooma on maailmanlaajuinen ilmiö ja sitä on onneksi myös tutkittu laajasti. Mitään näyttöä infraäänien biologisista vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin ei ole saatu. Moni kuitenkin oirehtii.  Miksi?

Eräässä tutkimuksessa puolet koehenkilöistä näki etukäteen videon, jossa kerrottiin tuulivoiman mahdollisista terveysriskeistä. Toiselle ryhmälle puolestaan vakuutettiin, ettei tällaisia riskejä tunneta.  Tämän jälkeen molemmille ryhmille kerrottiin, että he saavat kaksi erillistä 10-minuutin infraäänialtistusta. Toisella kerralla infraääntä ei kuitenkaan annettu.  Mitään eroa oireiden raportoinnissa ei infraäänen ja valealtistuksen välillä tullut esiin kummassakaan ryhmässä. Sen sijaan etukäteisvaroituksia saanut ryhmä raportoi merkitsevästi enemmän oireita sekä oikean että valealtistuksen aikana kuin rauhoittavaa tietoa saanut ryhmä.

Monissa tutkimuksissa on myös todettu, että koetun huolen määrä erilaisten ympäristötekijöiden (suurjännitejohtojen, saasteiden tai biologisten torjunta-aineiden) terveysvaikutusten suhteen korreloi suoraan raportoitujen oireiden määrään. Tuulivoimasyndrooman osalta on lisäksi todettu oireiden määrän olevan suorassa yhteydessä siihen, kokiko henkilö tuulivoimaloiden äänen häiritseväksi (mikä ei korreloinut äänen voimakkuuteen), suhtautuuko hän negatiivisesti tuulimyllyjen visuaaliseen ilmeeseen maisemassa ja saiko hän tuulivoimaloista mahdollista taloudellista hyötyä.

Näin ollen on ilmeistä, että tämä tuulivoimasyndrooma liittyy nimenomaan nosebovaikutukseen. Tämän tunnistamisesta ei kuitenkaan saa seurata vähättelyä ”väärin” oireilevia ihmisiä kohtaan. Oireet ovat todellisia ja huoli on aito.  Nosebomekanismin ymmärtäminen ja hyväksyminen voi kuitenkin myös auttaa ihmisiä tunnistamaan omia reaktioitaan ja suhteuttamaan ne ympäristön altistuksiin. Eräässä toisessa tutkimuksessa koehenkilöt näkivät kaikki ensin videon tuulivoiman mahdollisista terveysvaaroista ja sitten heidät altistettiin infraäänille. Suurin osa sai oireita ja heidän mielialansa laski. Sitten osalle ryhmää selitettiin oireiden johtuvat biologisista syistä, kun taas toiselle ryhmälle kerrottiin kyseessä olevan todennäköisesti kielteisiin odotuksiin liittyvä nosebovaikutus, koska biologisia vaikutuksia ei tiedetä olevan.  Uuden altistuksen jälkeen biologisen selityksen saanut ryhmä oireili edelleen, mutta noseboselityksen saaneilla mieliala korjaantui ja oireet lievittyivät.

Hometalot ja sisäilmaongelmat

Edellä käsiteltyjen sähköyliherkkyyden ja tuulivoimasyndrooman osalta on ilmeistä, että kyseessä on nimenomaan huoleen ja pelkoon liittyvä oirehtiminen, siis nosebovaikutus ilman todellista biologista mekanismia.

Sen sijaan sisäilmaongelmat ja homealtistus ovat paljon monimutkaisempi vyyhti. On selvää että kosteusvauriot, homekasvu ja erilaiset mikrobiperäiset toksiinit aiheuttavat monenlaisia hengitystieoireita, erityisesti astmaa. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että homevaurioiset talot saneerataan ja uudisrakentamisessa huomioidaan selkeästi kosteusvaurioiden riski ja ennaltaehkäisy.

Epämääräisempien oireiden kuten väsymyksen ja päänsäryn yhteyttä homealtistukseen on ollut vaikeampi osoittaa.  Nämä oireet eivät välttämättä korreloi mittaustuloksiin, joskin aina on mahdollista että emme vielä osaa mitata oikeita asioita. Kaikki eivät kuitenkaan saa oireita voimakkaassakaan altistuksessa, ja jotkut saavat oireita lähes kaikissa sisätiloissa.

Pidän todennäköisenä, että osa epämääräistä ja useassa eri rakennuksessa ilmenevistä sisäilmaoireita liittyy myös nosebovaikutukseen ja ehdollistumiseen. Aina ei ole osoitettavissa selkeää biologista mekanismia oireille. Tämä ei tarkoita sitä, että vika olisi ns. korvien välissä ja että nämä ihmiset tarvitsisivat psykiatria. Ei heidän mielenterveydessään ole mitään vikaa, mutta jostain syystä (huono työilmapiiri, koettu voimakas huoli, ehdollistuminen) heidän elimistönsä on oppinut reagoimaan tiettyihin hajuihin tai paikkoihin poikkeuksellisen voimakkaasti. Ongelmat ja oireet ovat näille ihmisille täysin todellisia ja invalidisoivia.

Kun näihin tilanteisiin haetaan apua, ei mahdollisen altistuksen loputon välttäminen ja yhä puhtaamman ympäristön etsiminen välttämättä ei ole paras ratkaisu. Vastustan ehdottomasti homeongelmien psykiatrisoimista, mutta osalle epämääräisiä oireita saavista voi helpotusta tuoda sellaisen tulkinnan hyväksyminen, jossa pääsyyllinen ei ole home vaan oman elimistön (sinänsä ihan todellinen) ylireagointi. Ja tämän ylireagoinnin taustalla voi olla myös psykologisia syitä.

Jospa hoitona ei aina olisikaan välttäminen vaan pikkuhiljaa tapahtuva altistuksen lisääminen, siedätyshoito. Monissa varsinaisissa allergioissa, joissa immuunijärjestelmä ylireagoi esimerkiksi siitepölyihin, on siedätyshoidolla saatu hyviä tuloksia. Samoin psykiatriassa esimerkiksi pelkotiloja hoidetaan siedätyshoidolla. Hämähäkkikammoinen saa ensin nähdä piirrettyjä kuvia hämähäkeistä, sitten uskalluksen lisääntyessä jo valokuvia ja videoita, ja lopulta henkilö uskaltaa tarkkailla oikeaakin hämähäkkiä kaukaa – käteen niitä ei lopultakaan tarvitse ottaa. Samalla lailla myös osalla homealtistuneista ihmisistä voisi kokeilla siedätyshoitoa.  Tämä saattaisi toimia riippumatta siitä, onko oireiden perimmäinen syy psyykkinen vai fyysinen.

Tärkeintä on kuitenkin tiedostaa se, että mielemme ja elimistömme ovat jatkuvasti todella monimutkaisessa vuorovaikutuksessa keskenään, eikä psyykkistä ja somaattista voi erottaa toisistaan. Toivo paremmasta lievittää aidosti fyysisiä oireita, kipua ja pahaa oloa.  Ja toisaalta vaikea elämäntilanne sekä huoli terveydestä ja tulevaisuudesta voi ilmetä päänsärkynä, ihottumana tai vatsavaivoina.

Ymmärtämällä miten placebon ja nosebon kaltaiset mekanismit vaikuttavat hyvinvointiimme kykenemme toivon mukaan myös erottamaan todelliset ympäristön riskitekijät niistä, jotka liittyvät enemmän huoleen ja pelkoon kuin todellisiin vaaroihin.

Kati Juva, dosentti, neurologian erikoislääkäri,

 

Lähdeviitteet

Carliano E, Benedetti F. Different context, different pains, different experiences. Neuroscience 2016:338:19-26

Crichton F. Petrie KJ. Health complains and wind turbines. The efficacy of explaining the nocebo response to reduce symptom reducing. Environ.Res 2015:140:449-455 

Louhiala P, Kalso E. Placebon monet kasvot. Suomen Lääkärilehti 2014:46:2979-2982

Rubin GJ, Burns M, Wessely S. Possible psychological mecanisms for “wind turbine syndrome”. On the windmills on your minds. Noise & Health. 2016:16:116-122

Sinokki M. Työpaikan sisäilmasto – oireilun syy vai työyhteisöongelmien syntipukki. Duodecim 2014;130:106-7

15 thoughts on “Nosebo, tuulimyllyt ja homealtistus

  • 23.11.2016 at 18:02
    Permalink

    Homealtistuksesta omakohtainen sinänsä onnellisesti päättynyt esimerkki. Taannoin Otaniemessä kosteusvaurioisessa Konetekniikan osaston rakennuksessa työskennellessä veri valui nenästä tiistaista lauantaihin, ja verestä löytyi yhdeksän homeen vasta-aineet. Työhuoneen muutto toiseen rakennukseen onneksi lopetti oireet, mutta edelleen aina joskus huomaan hotellissa tms asuessa samat oireet, ja aina on käynyt ilmi, että kyseisessä rakennuksessa on ollut kosteus/homeongelmia.

    • 26.11.2016 at 10:12
      Permalink

      Näin toimii immunologinen muistijärjestelmä. Moniin huoneilman ongelmiin liittyy hajuja. Esimerkiksi homesienet voivat muistuutta vanhan perunakellarin ilmaa. Hajuherkkyys vaihtelee, mutta yleensä siihen kannattaa luottaa, sillä se on puolustusmekanismi. Hajuaisti varoittaa pilaantuneesta ruoasta. Hajuhermot ovat suorassa yhteydessä aivojen tunne-elämän keskuksiin. Koetut tapahtumat prässäytyvät muistiin erityisen hyvin, kun mukaan liitetään tunnemuisti (amygdalan, eli mantelitunakkeen kautta). ”Syö maisema” on tästä esimerkkinä. Homealtistustuneilla ja samoin kemikaaliyliherkillä ehdollistumiseen liittyy hajuun ja se on voimmaakaasti biologisessa aivomuistissa. Jos verestä on todettu vasta-aineita tulee mukaan myös biologinen immunologinen muisti, joka pyrkii vastustamaan tunnistamaansa hyökkäjää. Siedätys on näissä tapauksissa vaikeampaa kuin esimerkiksi monissa allergioissa. Jos onnistutaan yhdistämään aiemmin allergiaa aiheuttanut tekijä ominaishajuineen positiiviseen , hyvään tunnekokemukseen, voivat allergiaoireet vähentyä tai hävitä kokonaan. Esimerkkinä voimakas kissa-allergikko, jonka allergia kissa-allergia hävisi, kun hän alkoi seurustella henkilön kanssa, jolla oli useita kissoja. Tunnemuisti ehdollistui uudelleen ja tahdosta riippumaton hermosto on yhteydessä myös immunologiseen säätelyjärjestelmään, jolloin aikaisemmin oireita aiheuutaneet allergeenit eivät enää aiheuttaneet haittaavia oireita.

    • 26.11.2016 at 11:20
      Permalink

      Hajuaisti on herkkä. Hajuhermot päättyvät aijen tunne-elämän kesksiin. ”Syö maisema” sanovat ranskalaiset. Hajuaistiin kannattaa luottaa. Tunnemuisti prässää muistot pitkäaikaiseen muistiin. Useimmat voivat muistaa isoäidin keittiön hajun sulkemalla silmänsä. Tunnemuistia voidaan hyödyntää myös hoidoissa. Jos esimerkikisi kissa-allergikko rakastuu kissaihmiseen saattaa allergia lievittyä tai hävitä kokonaan. Miten sitten yhdistää tietty kellarinhaju positiiseen tunteeseen, jolloin myös immunologinen muisti (vasta-ainetuotanto) voi muokkautua uudelleen?

  • 23.11.2016 at 22:47
    Permalink

    Hyvä kirjoitus kaikille homealtistusasioiden kanssa pähkäileville! Erinomainen kansantajuinen kirja tästä nosebo- ja plaseboaiheesta on Jo Marchantin Hoida mielelläsi. Siinä kootaan tutkimustuloksia toipumista edistävästä psykologiasta ja toisaalta kerrotaan mm., miten koe-eläinhiiret saatiin kuolemaan ”mustalla magialla”. Näinä tiukan budjetin ja kaiken aikaa kasvavien terveydenhoitokulujen aikoina olisi hyvää luettavaa päättäjillekin. Lääkkeettömät hoitokeinot kun saavat kovin niukasti tutkimusrahaa, vaikka niiden avulla voisi tehdä paljon hyvää terveydelle.

  • 24.11.2016 at 11:29
    Permalink

    Kati,

    Sivusit kirjoituksessasi myös sähköherkkyyttä. Viime vuonna julkaistu tutkimus ei tue oletusta, että sähköherkkyys johtusi noseboilmiöstä:

    ”Overall, symptoms appear before subjects start questioning effects of EMF [electromagnetic field] on their health, which is not consistent with the hypothesis that IEI-EMF originates from nocebo responses to perceived EMF exposure.”

    https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26369906

    Eurooppalainen ympäristölääketieteen yhdistys EUROPAEM suosittelee uudessa hoitosuosituksessaan sähkömagneettisen altistuksen välttämistä ensisijaisena hoitokeinona sähköherkkyyteen:

    ”The primary method of treatment should mainly focus on the prevention or reduction of EMF exposure, that is, reducing or eliminating all sources of high EMF exposure at home and at the workplace. The reduction of EMF exposure should also be extended to public spaces such as schools, hospitals, public transport, and libraries to enable persons with EHS [electromagnetic hypersensitivity] an unhindered use (accessibility measure). If a detrimental EMF exposure is reduced sufficiently, the body has a chance to recover and EHS symptoms will be reduced or even disappear. Many examples have shown that such measures can prove effective.”

    https://www.degruyter.com/view/j/reveh.2016.31.issue-3/reveh-2016-0011/reveh-2016-0011.xml

    • 27.11.2016 at 11:36
      Permalink

      Tutkimuksia on erilaisia ja eritasoisia. Se, että yksittäinen tutkimus on julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä, ei vielä todista yhtään mitään. Mitä sähköyliherkkyyten tulee, niin näyttö on selvästi nosebo-teorian puolella.

      Tämä bioelectromagnetics-lehdessä julkaistu juttu on kvalitatiivinen kyselytutkimus, jossa pieneltä joukolta (n = 40) ”sähköyliherkkiä” ihmisiä on kysytty oireiden alkamisajankohtaa ja suhteutettu vastaukset siihen, milloin he muistelevat ensi kertaa kuulleensa sähköyliherkkyysoireyhtymän olemassaolosta. Mitään todellisia testejä tässä tutkimuksessa ei ole tehty – on ainoastaan haastateltu ihmisiä ja luotettu heidän kertomuksiinsa. Ylipäätään koko tutkimusasetelma, jossa oireiden alkaminen katsotaan liittyvän ainoastaan sähköyliherkkyysoireyhtymästä tietoiseksi tulemiseen, on virheellinen. Kyse on yksinkertaisesti liian monitahoisesta ilmiöstä, jotta sitä voisi mitenkään arvioida tällaisella tutkimuksella luotettavasti.

      Vastakkain ovat siis seuraavat kannat:

      – Yksi epäluotettava tutkimus, jossa sähköyliherkiksi itsensä kokevat ihmiset muistelevat saaneensa oireita jo ennen kuin kuulivat sähköyliherkkyydestä
      – Monta luotettavaa tutkimusta, joissa on todellisin fysikaalisin menetelmin testattu ihmisten taipumusta saada oireita sähkö- ja magneettikentistä, ja todettu että ”sähköyliherkkien” ihmisten oireet eivät korreloi todellisiin fysikaalisiin ilmiöihin, ja oireet ovat selitettävissä nosebo-vaikutuksella.

      Johtopäätös: Vakuuttavaa näyttöä sen puolesta, että sähköyliherkkyys olisi todellinen fysikaalinen ilmiö, ei edelleenkään ole.

  • 24.11.2016 at 12:29
    Permalink

    Nosebo on varmasti totta monella tuulivoima-alueella asuvalle. Ja ärsytys / asenteet pahentavat oireita.
    Tuulivoimalat (kooltaan yli 3 MW joita ei ole suurimmassa osassa tutkimuksissa ollut ja joita suomeen rakennetaan buumilla) aiheuttavat aivan eri taajuuksia ja voimakkuuksia kuin nuo tutkimuksien alle 1MW-voimalat.
    Lisäksi tulee muistaa että voimaloiden vastustajina on usein rahattomat, tavalliset asukkaat, kun taas voimaloiden edistäjinä miljoonayritykset. Samat miljoonayritykset jotka rahoittavat nuo tutkimukset.
    Tuulivoima-ala toistaa historiaa, tupakkateollisuudelta opituilla menetelmillä.
    Ja mielipiteeni on että Suomen kokoluokan tuulivoimaloista puhuttaessa ei pelkästään ole kyse nosebo-efekti, mutta sitäkin eri ihmisillä esiintyy.

  • 24.11.2016 at 16:17
    Permalink

    Kannattaisi ottaa asioista laajemmin selvää ennen julkaisua!
    Esim. ”Tanssitauti” ei ole mikään 1500-luvun suggestiivinen joukkoilmiö, vaan perinnöllinen rappeuttava sairaus, joka johtaa kuolemaan 20–25 vuoden sisällä sairastumisesta. Nykyään se tunnetaan nimellä Huntingtonin sairaus.
    Ei ole myöskään mitenkään selitettävissä joukkoilmiöllä sitä, että oirehtii tilassa, jossa ei etukäteen tiennyt olleen sisäilmaongelmia ja saa tiedon siitä vasta jälkikäteen.
    Miksiköhän monessa kemikaalituotteessa on varoitukset ihokosketuksesta tai kehotus käyttää vain tuulikaapissa, jos niistä aiheutuvat sairaudet ovat vain psyykkisiä.
    Vai olisiko mahdollista, että asenteet ympäristömyrkyistä sairastuneita kohtaan ovat yhtä ylimielisiä kuin tupakan haittavaikutuksia kohtaan 50 vuotta sitten.

    • 25.11.2016 at 11:53
      Permalink

      Mielestäni artikkelissa puhutaan eri tanssitaudista, josta käytetään myös nimitystä tanssimania (choreomania). Tätä kummallista, joukkohypnoosiksikin kuvailtua tilaa käsitellään mm. Petteri Pietikäinen kirjassa ”Hulluuden Historia”. Tanssimanian on kuvailtu levinneen näköhavainnon kautta, joten perinnöllisestä sairaudesta on tuskin ollut kyse.

    • 26.11.2016 at 10:56
      Permalink

      Joukkosuggestio ja joukkohysteria ovat tulevat aika ajoin esille ja sellaistakin voi esiintyä, joskin todennäköisesti äärimmäisen harvoin. Kaikki ihmisen käyttäytyminen ja oireet välittyvät viimekädessä aivojen kautta. Viime kädessä kaikki on biologiaa. En usko, että jokin henkimaailman tekijä ohjaisi ihmisen mieltä, ilman että aivot olisivat mukana. Monet vanhat joukkosuggestiolla aiemmin selitetyt epidemiat voitaneen selittä esim virusepidemioilla. Esimerkiksi juuri osa 1500-luvun liikehäiriöryvästymistä on liittynyt esin influenssaepidemiohin. Paras esimerkki on ns Espanjan tauti, joka ei tuli Espanjaan Yhdysvalloissa sairastuneiden sotilaiden mukana. Joka vuosi löytyy useita uusia vasta-aineita, joita ei ole voitu aiemmin voitu todeta (koska ei ole osattu mitata). Omissa tutkinuksissamme Suomessa ja Ruotsissa olemme löytäneet aikaisemmin kuvaamattomia tahdosta riipumattoman hermoston ganglioreseptorivadta-aineita, jotka selittävät potilaiden oireet. Mikä parasta, olemme pystyneet vaikuttamaan sairauden kulkuun täsmähoidolla. Osa potilaistamme oli leimattu aikaisemmin ”vain psyykkisiksi”. Psyykekin ilmenee aivojen toiminnan kautta. Tässä suhteessa Descartesin dualistinen ajatus johtaa harhaan. Mutta toisaalta psykologisilla menetelmillä, suggestiolla ym. Voidaan parantaa myös monia biologisten tai fysikaalisten tekijöiden aiheuttamia oireita ja sairauksia. Tehokas ja oikeaoppinen plasebovaiktuksen hyödyntäminen on tärkeä osa hyvää hoitoa. Vahinko, että positiivinen plasebovaikutus sekoitetaan lumeeseen. Lumelääke-termiä voidaan käyttää kliinisissä lääkeainetutkinuksissa, mutta lumevaikutus johtaa pahadti harhaan. Lumeen käyttöön ottamin onkin Valitettava virhe, jonka Kielilautakunta on tehnyt. Eräät yrittävät nyt levittää uskomuslääketiedettä tai uskomushoitotermiä. Kyseessä ovat usein henkilöt, jotka eivät ole perehtyneet syvällisesti neurobiologiaan. Uskomushoito viittaa nosebohoitoon. On esitetty, että uskomushoitoja ovat mm menetmät, joita ei tutkittu tieteellisesti. Kokemksellisesti moni migreenipotilas on saanut kohtaustiheyttä harvenemaan akupunktuurilla. Akunpunktuuria on pidetty esim Itä-Suomessa uskomushoitona. Nyt Cochrane-kollaboraatio on todennnut akupunktuurista voivan olla apua migreeniin. Paras esimerkki kuolemia ja vakavia loukkaantumisia estävöstä hoidosta, jota ei ole koskaan tutkittu titeellisesti pätevällä lumevertailulla on laskuvarjon käyttö. Onko laskuvarjon käyttö vain uskomusta siitä, että se todella vähentää maan vetovoiman aiheuttamia maahan putoamisen aiheuttamia elinvaurioita.

  • 24.11.2016 at 16:33
    Permalink

    Hei, ehdotat siedätyshoitoa kosteusvauriomikrobeista sairastuneille. Onko kosteusvauriomikrobien siedätyshoidosta kliinistä tutkimusta ja käytännön kokemusta? Missä siedätyshoitoa annetaan, ja mille oireiden aiheuttajille (VOC:it, toksiinit, itiöt, muut hiukkaset jne.)? Entä onko kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden taustalla mahdollisesti olevasta nosebovaikutuksesta tehty tieteellistä tutkimusta? Miten niissä on yksilöity / suljettu pois, mille kosteusvauriomikrobille (sen hiukkasille, aineenvaihduntatuotteelle tms.) tutkimuskohde reagoi? Linkkaa kernaasti tutkimuksia.

    • 26.11.2016 at 11:11
      Permalink

      Hyvä kysymys. Siedätyshoito onnistuu parhaiten kun tunnetaan tarkkaan aiheuttajat. Esimerkkinä mehiläinen, timotei, koivu, pujo ym ym. Homealtistumisen seurauksena tulisi tietää myös mitkä tekijät ovat mukana oireita aiheuttamassa. Se on usein vaikeata ja usein myös mahdotonta. Oireita saatetaan voida lievitettävän koettamalla vaikuttaa tunnemuistiin positiivisesti ja sitä kautta ohjelmoida immunologista muistia. Tähän perustuvat myös kognitiivisbehariolaasiet menetelmät, joista raportoitu myös tuloksia. Kyseessä ei ole tällöin kuitenkaan perinteinen siedätyshoito,

      • 28.11.2016 at 11:29
        Permalink

        Eli puhuessaan siedätyshoidosta Kati Juva tarkoittaa siis vain altistus- eli karaistushoitoa eikä siedätyshoitoa eli immuniteetin ylireagointia vaimentavaa siedätystä, niinkö?
        Termien käytössä olisi mielestäni hyvä noudattaa tarkkuutta väärinkäsitysten välttämiseksi.
        Onko siis niin, että varsinaista siedätyshoitoa ei kosteusvaurioista sairastuneille ei ole tutkittu tai toteutettu? Olisin kovin kiinnostunut aiheesta, jos sellaisesta on tukimustuloksia. Vaikka minun on maallikkona vaikea ymmärtää, miten immunologinen siedätys esim. mikrobien aineenvaihduntatuotteita vastaan toimisi. Toksiinithan ovat oikeasti haitallisia, toisin kuin vaikka koivun siitepöly.
        Ja voisitteko linkata tutkimuksia kosteusvaurioista sairastuneiden kognitiivis-behavioraalisisesta altistuhoidosta? Minua kiinnostaisi kovasti kohderyhmän altistustausta, oireisto ja sen analysointi, tutkimuksen toteutus ja tulokset. Vai oliko Juvan ajatus kosteusvaurioista sairastuneiden altistushoidosta vain teoreettista pohdintaa?

  • 24.11.2016 at 20:07
    Permalink

    ”Sekä kivun, depression että Parkinsonin taudin lääkkeiden tutkimuksissa on todettu placebon aiheuttavan muutoksia sekä aivojen välittäjäaineissa että funktionaalisissa kuvantamistutkimuksissa.”

    Millä kuvantamis/tarkastelumenetelmällä on havaittu muutoksia aivojen välittäjäainepitoisuuksissa? Ei kai synapsirakoon erittyvän serotoniinin määrää mitenkään suoraan voida mitata?

  • 25.11.2016 at 00:17
    Permalink

    Kiitos erinomaisesta ja asiallisesta yhteenvedosta. Tämä pitäisi saada halllituksellekin tiedoksi…

Comments are closed.