Puoluekokous 2017: Konsta Happosen puhe

Vihreille tiedepoliittinen ohjelma

Julkaisemme  tällä viikolla Viitteen jäsenten 18-19.6. pitämiä puoluekokouspuheita. Konsta Happosen puhe käsitteli tiedepoliittista ohjelmaa.

Rakas puolue,

Olemme puhuneet koulutuksen ja tutkittuun tietoon pohjaavan politiikan
puolesta, jopa kutsuneet itseämme tiedepuolueeksi. Kuitenkaan meillä
ei ole yhdessä sovittua näkemystä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten
suhteesta yhteiskuntaan.

Uusi yliopistolaki irrotti yliopistot valtiosta, mutta julkinen valta
ohjaa yhä niiden toimintaa rahoituksen kohdentamisella tai sillä
vihjailemisella.

Kun saamme ensimmäisen vihreän tiedeministerin, olisi hyvä että hänellä
olisi selkänojanaan puolueen yhteinen näkemys, eli vihreä
tiedepoliittinen ohjelma.

Pitääkö tutkimuksen rahoituksen olla kilpailtua vai perusrahoitusta?
Mikä osuus rahoituksesta saadaan kohdentaa tilaustutkimuksiin
”strategisen rahoituksen” kautta? Saako valtiovalta puuttua
yliopistojen sijaintiin tai tutkimuspaletin koostumukseen suoraan tai
välillisesti, ja millä perusteilla?

Me tieteen ja teknologian vihreissä olemme aloittaneet tämän
keskustelun julkaisemalla oman tiedepoliittisen ohjelmamme, joka
löytyy osoitteesta viite.org. Tehdään seuraavaksi sama koko
puolueelle.

Muuten olen sitä mieltä, että ammatillinen koulutus on nostettava
siitä suosta, johon nykyinen hallitus on sen syössyt.

Näkökulma: Asiantuntijatiedon sudenkuopat

Oras Tynkkynen käynnistää vuoden sparraamalla mainiosti Viitettä.

Vihreät yleisesti ja Viite erityisesti painottavat näyttöperusteista päätöksentekoa – ja syystä. Mutta liittyykö asiantuntijatiedon hyödyntämiseen myös sudenkuoppia?

Asiantuntijoiden ja poliitikkojen työnjako on periaatteessa selvä: asiantuntijat taustoittavat ja poliitikot päättävät. Asiantuntijat siis tarjoavat tietopohjan, jonka perusteella poliitikot tekevät päätökset soveltaen omia arvojaan ja kannattajiensa toiveita.

Tiede-politiikkadialogi ei toki ole mutkatonta. Asiantuntijoilla pitää olla taitoa tuottaa ja esittää tutkimustietoa politiikkarelevantissa muodossa. Päättäjiltä taas vaaditaan valmiutta hyödyntää saatua tietoa – sekä kykyä ymmärtää tutkimukseen vääjäämättä liittyviä rajoituksia ja epävarmuuksia.

Asiantuntijatiedon määrittäminenkään ei aina ole yksiselitteistä. Tiedämme varsin hyvin, mitä ilmastotutkijat ajattelevat ilmastonmuutoksesta, mutta taloustieteilijöiden käsitykset toivottavasta politiikasta vaihtelevat enemmän. Joudutaanko kanta arvonlisäveron nostamiseen tai elvyttämiseen julkisilla investoinneilla hakemaan kättennostoäänestyksellä?

Toisinaan yksioikoinen asiantuntijausko uhkaa johtaa ylilyönteihin. Siksi keskustelussa on hyvä muistaa kourallinen perussääntöjä.

Ensinnäkin asiantuntijatiedolla on rajansa. Ilmastotutkija James Hansen on arvostettu (ja kiistelty) ilmastotieteen auktoriteetti. Hän on kuitenkin kärkäs esittämään näkemyksiään myös ilmastopolitiikasta – aiheesta, jossa hänellä ei ole muodollista pätevyyttä. Päästökaupan suhteen Hansenin näkemykset poikkeavat rajusti taloustieteilijöiden selvän enemmistön kannoista.

Toiseksi päätöksenteossa tarvitaan monialaista asiantuntemusta. Ydinfyysikko epäilemättä ymmärtää fission päälle. Ydinvoiman lisärakentamisessa on kuitenkin kyse myös mm. taloudesta, lainsäädännöstä ja ulkosuhteista. Viimeistään Fennovoima on osoittanut, että ydinvoiman kaltaisia monimutkaisia kysymyksiä ei voi ratkaista yksin energiatekniikan asiantuntijoiden voimin.

Kolmanneksi riskien arvottaminen jää päättäjien käsiin. Geenitekniikan asiantuntijat pystyvät arvioimaan geenimuuntelun riskejä. Kasvibiologian professori ei kuitenkaan voi päättää yhteiskunnan puolesta, kuinka suuria riskejä olemme valmiita hyväksymään.

Neljänneksi päättäjät joutuvat toimimaan epätäydellisissä olosuhteissa. Asiantuntijoiden first best -maailmaan kaavailemat ratkaisut eivät välttämättä tepsi sellaisenaan todellisessa second best -maailmassa. Poliittiset kompromissit, kansalaisten epäilykset ja tiukka taloustilanne asettavat ihanneratkaisuille omat rajoitteensa.

Viidenneksi tämän päivän ratkaisuja ei voi myydä tulevaisuuden lupauksilla. Päätöstä luvan myöntämisestä vain sähköä tuottavalle AES-2006-painevesireaktorille ei mainittavasti avita tieto siitä, että vielä joskus jokin toinen hanke voi perustua toriumiin tai hyödyntää myös lauhdelämmön. Rättisitikkaa ei kannata ostaa vain siksi, että jossain toisaalla on tarjolla Teslan Model S.

Kuudenneksi asiantuntijatiedon puolustajatkin ovat ihmisiä. Ihmisillä puolestaan on tunnetut kognitiiviset puutteensa. Itse geenitekniikkaan varovaisen myönteisesti suhtautuvana olen vähän väsynyt siihen hurmokselliseen sävyyn, jolla geenimuuntelun puolustajat asiaansa sosiaalisessa mediassa ajavat.

Näyttöperusteiselle päätöksenteolle on selvä tarve. Asiantuntijatietoa hyödyntämällä Suomi pystyisi tekemään paljon viisaampia päätöksiä. Rajoituksetkin on silti tärkeä tiedostaa.

Oras Tynkkynen

Tynkkynen toimi Vihreiden kansanedustajana vuosina 2004–15. Valtioneuvoston ilmastopoliittisena asiantuntijana hän oli valmistelemassa riippumattomista asiantuntijoista koostuvaa ilmastopaneelia, jonka tehtävä on tukea ilmastopoliittista päätöksentekoa. Tynkkynen on Sitran vanhempi neuvonantaja, yhteiskuntatieteiden maisteri ja Viitteen jäsen.

Tieteen ja teknologian vihreät vaativat lisää dosentteja päätöksentekoon

Suomen suurin tiedepoliittinen yhdistys Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry piti syyskokouksensa 5. joulukuuta. Viite on seurannut huolestuneena hallituksen halventavaa suhtautumista tutkittuun tietoon. Yhteisten päätösten tulee aina perustua tutkimustietoon, ja niiden vaikuttavuus on arvioitava ennen päätöksentekoa. “Asiantuntijoiden näkemykset eivät ole vain mielipiteitä muiden joukossa. Niitä on kuunneltava”, toteaa hallituksen jäsen Andrei Sergejeff.

Asiantuntemusta ei voi syntyä ilman laajaa koulutusta. Koulutus ja tutkimus tulisi katsoa sijoituksiksi tulevaisuuteen, ja niistä leikkaaminen on poikkeuksellisen lyhytnäköistä. “On järkyttävää, että koulutuksesta aiotaan leikata tämän hallituskauden aikana miljardi euroa. Helsingin yliopisto on ilmoittanut vähentävänsä jopa 1200 ja Aalto-yliopisto 350 työpaikkaa. Koulutusleikkauksien sijaan tulisi leikata ympäristölle haitallisista tuista, kuten verottomista kilometrikorvauksista ja työmatkavähennyksistä”, vaatii tuore puheenjohtaja Teemu Meronen.

Viite jatkaa työtään tutkimukseen perustuvan politiikan puolesta. Viite haastaa muutkin puolueet perustamaan omat tiedepoliittiset yhdistyksensä ja ajamaan tutkimustietoon perustuvaa politiikkaa. Nykyisessä kriisitilanteessa olisi tärkeää pyrkiä laajaan yhteistyöhön aina kun se on mahdollista. Tieteellinen ja kiihkoton lähestymistapa mahdollistaisi yhteistyön yli puoluerajojen.

Viite valitsi vuoden 2016 puheenjohtajaksi filosofian maisteri Teemu Merosen. Hallituksen jäseniksi valittiin VTM Henry Honkanen, DI Nadja Kiiskinen, KTM Johanna Kohvakka, FM Jari J. Marjanen, FT Jakke Mäkelä, DI Tapani Lehtonen, FM Eeva Sairanen, FM Andrei Sergejeff, YTM Suvi Syrjä ja arkkitehti Jesse Weckroth.