Puoluekokous 2017: Jakke Mäkelän puhe

Tieteen ja teknologian vihreiden terveiset

Julkaisemme  tällä viikolla Viitteen jäsenten 18-19.6. pitämiä puoluekokouspuheita. Sarjan aloittaa varapuheenjohtaja Jakke Mäkelän pitämä Viitteen tervehdys. (Löytyy myös Jaken omasta blogista).

Arvoisa puoluekokous.

Tuon teille Tieteen ja teknologian vihreiden terveiset.

Hallitustason viimeaikaisia farsseja seuratessa voi tehdä vain yhden johtopäätöksen. Meidän Vihreiden on entistäkin tiukemmin pidettävä kiinni asiallisuudesta, arvoistamme, ja tiukasta faktapohjaisuudesta.

Pitkällä aikavälillä yksi fakta on yli kaiken. Jos ilmastonmuutokseen ei puututa jämäkästi, kaikki muu jää lopulta puuhasteluksi.

Suomen hallitus on omalta osaltaan juuri hyväksynyt bioenergiaselonteon, jonka asiantuntijat ovat jo nyt systemaattisesti tyrmänneet. Hallituksen suunnitelma lisää metsähakkuita. Se tuhoaa metsiämme, eikä hidasta ilmastonmuutosta.

Vihreät on aiemmin hyväksynyt oman energiavisionsa. Visio esittelee skenaarion, jolla Suomen energiantarve voitaisiin täyttää. Se liikkuu melko yleisellä tasolla. Tulevana hallituspuolueena meillä on kuitenkin oltava malli, jossa myös tekninen ja taloudellinen toteutettavuus on arvioitu vastaansanomattoman tarkasti. Visiota täytyy siis seuraavaksi tarkentaa ja konkretisoida.

Ennen muuta on selvitettävä, mitä tapahtuu jos bioenergian päästökohtelu EU:ssa muuttuu tiukemmaksi. Jos ja kun biomassan käytölle tulee rajoituksia, hallituksen strategia romahtaa välittömästi. Mutta myös oma visiomme kärsii, koska siinäkin bioenergialla on edelleen roolinsa.

Tämä tarkastelu voi osoittaa, että vision oletuksia onkin tarkennettava tai jopa muutettava. Silloin niitä tulee rohkeasti muuttaa. Tärkeintä on uskottavuus. Jos pystymme seuraavassa hallituksessa esittämään nykyhallituksen energiakatastrofille sellaisen vaihtoehdon jota ulkopuolisetkaan eivät pysty tyrmäämään, olemme täysin voittamattomia.

Kiitos.

Puoluekokous 2017: Tuomo Liljenbäckin puhe

Aika loppuu

Julkaisemme  tällä viikolla Viitteen jäsenten 18-19.6. pitämiä puoluekokouspuheita. Tuomo Liljenbäckin puhe (myös Tuomon blogissa) esitti yhden helpon kysymyksen, ja yhden Vihreille äärimmäisen vaikean kysymyksen.

Hyvä vihreä puoluekokousväki!

Onko ilmastonmuutos suurin ja todennäköisin ihmiskunnan haasteista?

Olemmeko valmiit hyödyntämään kaiken osaamisemme ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen lienee ilmeinen, mutta toisen kysymyksen kohdalla epäröimme.

Tarvitsemme vähäpäästöistä energiaa, mikäli haluamme ylläpitää nykyisenkaltaista elämäntapaamme ja hyvinvointia. Hiilidioksidipäästöjen lisäksi meidän tulee huomioida energiantuotannon vaikutus biodiversiteettiin. Meneillään olevan ihmisen aiheuttaman kuudennen sukupuuttoaallon on arvioitu hävittävän noin 100 000 lajia vuodessa. Luonto kyllä varmasti selviää ajan myötä kuten aiemminkin, mutta entä ihminen ja sivilisaatiomme?

Ei ole ongelmatonta tapaa tuottaa energiaa. Tuotantolaitokset vaativat tilaa, ja tuo alue on pois luonnolta, luonnon monimuotoisuudelta. Kun tarkastellaan tuotantotapojen ympäristöystävällisyyttä, voidaan katsoa tuotetun tehon suhdetta vaadittuun pinta-alaan. Biomassalla tuo luku on alle watti per neliömetri. Tuulella päästään muutamaan wattiin, aurinkopaneeleilla lähemmäs kymmentä. Räjähtävän lepakon tehoa en tiedä, jos sellaisia edes olisi. Hiilellä ja maakaasulla lukema on muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen. Ydinvoimalla se on suurin, keskimäärin 4000 wattia per neliömetri.

Hyvä puoluekokous, ilmastonmuutos tulee torjua nyt. Meillä ei ole aikaa jäädä odottamaan tulevaisuuden teknologioita. Toimivia keinoja on jo olemassa.

Puunpolton ilmastovaikutukset: tiedettä vai politiikkaa?

Kirjoittaja Jakke Mäkelä on FT ja fyysikko, ja Viitteen hallituksen jäsen. Hän on myös aktiivinen ympäristöliikkeessä.

Ylen uutinen metsäalan lobbauksesta Pariisin ilmastokokouksessa on monella tapaa hätkähdyttävä. Ingressi kuuluu näin: “Suomi on valinnut ilmastonmuutoksen torjunnassa ykkösnyrkikseen metsäbiomassan polttamisen. Tutkijoiden mukaan Suomen linjavalinnassa on riskejä, sillä puun polttamisen ilmastovaikutusten laskentatavat saattavat muuttua lähivuosina.”

Viesti tarkentuu: “Suomen kannalta kyse on megaluokan asiasta, sillä Suomen käyttämästä uusiutuvasta energiasta 80 prosenttia on metsäbiomassaa. Suomen ilmastotavoitteilta romahtaisi pohja, jos biomassan polttamisen laskettaisiin tuottavan päästöjä.  …. Ei ole siis ihme, että suomalaiset päättäjät ja elinkeinoelämän edustajat haluavat puhua puun hiilineutraaliuden puolesta käynnissä olevassa Pariisin ilmastokokouksessa.”

Suomi on siis kärjistetysti ottamassa linjan, jossa on jo etukäteen päätetty, että puunpoltto on hiilineutraalia. Jos tosiasiat osoittavat että se ei ole, lobbaus keskittyy tosiasioiden kieltämiseen.

Mikä on ongelma?

On todella epävarmaa, onko puunpoltto suuressa skaalassa hiilineutraalia. Erityisesti Suomen ilmastopaneeli on esittänyt skeptisiä näkemyksiä; he ovat  “huomauttaneet, että pohjoiset havumetsät kasvavat niin hitaasti, että polttamisesta vapautuva hiilidioksidi ennättää lämmittää ilmakehää ennen sitoutumistaan takaisin metsiin. Näin ajatellen puu ei ole hiilineutraali ilmastonmuutoksen torjunnan vaatimalla pikaisella päästövähennysaikataululla.”

Tutkijoiden näkemyksiä esitellään tarkemmin Ylen huhtikuisessa artikkelissa. Kuten tieteessä aina, kysymys on monimutkainen. Bioenergian päästöjen suhteen se on erityisen monimutkainen. Päästöttömyysoletushan perustuu siihen ajatukseen, että puuta kasvaa koko ajan lisää. Jos siis nyt poltetaan vaikkapa motti puuta mutta samaan aikaan puuta kasvaa lisää motti, nettopäästö on ollut nolla.

Yksivuotisilla ja nopeasti kasvavilla kasveilla tuo ajatus pitää kohtuullisen hyvin paikkansa. Puun kanssa tilanne onkin vaikeampi. Suomalainen puu kasvaa hitaasti, ja nuori metsä sitoo hiiltä huomattavasti vähemmän kuin järeä metsä. Jos siis nyt kaadetaan ja poltetaan hehtaari metsää, kaikki sen sisältämä hiili vapautuu ilmakehään yhdellä kertaa. Vaikka korvaava hehtaari istutettaisiin saman tien, kestää vuosikymmeniä ennen kuin se on sitonut vastaavan määrän hiiltä.

Tämä ei riitä. Päästövähennykset on saatava aikaan nyt.

Toisaalta yksityiskohdat merkitsevät paljon. Poltetaanko myös kannot? Erittäin huono idea. Kannot ja juurakot pysyvät maan alla, ja sitovat hiilen maaperään lähes pysyvästi. Ne ovat siis lähes täydellinen hiilinielu. Toisaalta nopeasti lahoavia oksia ja risuja kannattaa ilmastomielessä ilman muuta polttaa, varsinkin jos ne syntyvät muun puunkäsittelyn sivussa. Metsään jätettyinä ne lahoaisivat ja vapauttaisivat hiilen joka tapauksessa. On järkevää käyttää niitä korvaamaan esimerkiksi kivihiiltä.

On kuitenkin hyvin kyseenalaista, kannattaako järeää puuta milloinkaan hakata poltettavaksi. Sekä ilmaston että talouden mielessä se kannattaisi ennemmin jatkojalostaa, jolloin se hyödyttäisi kansantaloutta eikä sen sisältämä hiili ainakaan heti vapaudu ilmakehään. Esimerkiksi puurakentaminen olisi liki täydellinen tapa käyttää puuta: se sitoo hiilen vuosikymmeniksi. Jalostukseen kelpaamaton jäte toki kannattaa polttaa energiaksi.

Jotta puunpolton todellista vaikutusta voitaisiin siis arvioida kunnolla, pitää mennä varsin syvälle yksityiskohtiin.  Näissä laskuissa on erittäin paljon epävarmuuksia, kuten nähdään alla olevasta kahdesta kuvasta. Käytännössä on epäselvää, onko edes järkeä niputtaa kaikkea biovoimaa yhteen. Jotkut biopolttoaineet, esimerkiksi maissipohjainen etanoli, ovat selkeästi ei-kestäviä. Puunpoltto saattaa joissakin olosuhteissa olla kestävää, mutta epävarmuusrajat ovat valtavia.
RE-emissions-chart

(Kuvalähde: Union of Concerned Scientists)

IPCC

Kuvalähde: IPCC

 

Mitä tiede siis itse asiassa sanoo puunpoltosta? Ei mitään. Tiede ei voi sanoa, onko puunpoltto (tai mikään muukaan asia) hyvä vai huono asia. Sensijaan tieteellisin menetelmin voidaan arvioida, onko jokin tietty väite huuhaata.  Ja alkaa näyttää koko ajan selvemmältä, että ajatus puunpolton täydellisestä päästöttömyydestä on huuhaata. Jossakin vaiheessa myös kansainvälinen yhteisö tulee päätymään tähän. Ja tähän Suomen pitää varautua.

Mitä muita ongelmia on?

On hyvä muistaa, että hiilidioksiditase ei ole puunpolton ainoa kysymysmerkki. WWF Suomi on hiljattain arvioinut Suomen metsien kestävää hakkuupotentiaalia biodiversiteetin kannalta.

Yhteenveto on muotoiltu melko diplomaattisesti. “Raportissa toimet metsäluonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen on tiivistetty kolmeen reunaehtoon: suojelualueverkosto laajennetaan alueellisesti ja luontotyypeittäin kattavasti 17 prosenttiin metsäpinta-alasta, kaikki talousmetsät käsitellään FSC-sertifioinnin mukaisin metsätalouden menetelmin ja kantojen käyttö lopetetaan. Reunaehdot huomioiva, ns. ekologistaloudellinen hakkuupotentiaali osoittautuu laskelman perusteella likipitäen nykyisten hakkuiden suuruiseksi.“

Kuulostaa hyvältä, mutta alla oleva kuvaaja osoittaa, miten kaukana itse asiassa ollaan. Reunaehdot eivät toteutu likimainkaan. Jos ne toteutuisivat, voitaisiin ehkä hakata 70 miljoonaa kuutiota vs nykyinen 65 miljoonaa. Tästä ylöspäin ei päästä.

Gaia

(Lähde: WWF Suomen raportti, s 22)

Metsäteollisuus taas arvioi metsien taloudelliseksi potentiaaliksi 93 miljoonaa kuutiota vuodessa, mikäli ekologisia seikkoja ei tarvitse ottaa huomioon. Tämä summa on käytännössä nyt suunnittelun pohjana. Erityisesti energiapuun kohdalla erot ovat merkittäviä. Teollisuuden laskelmissa energiapuun käyttöä voitaisiin lisätä 170%. WWF:n laskelmissa 30% — mikäli toteutetaan tiukkoja suojelutoimenpiteitä.

Tarkoista luvuista voi ja tulee kiistellä. Sekä WWF:n että metsäteollisuuden lähtöoletuksia voi ja tulee kyseenalaistaa. Siitä huolimatta ero on niin suuri, että kyse ei ole tulkinnan vivahteista.  Energiapuun lisäyksen suhteen joko WWF tai metsäteollisuus on väärässä.

Tämän lisäksi on muitakin kysymysmerkkejä, kuten esimerkiksi pienhiukkaspäästöt, ennen muuta puun pienpolton päästöt. Nämä ovat sinällään erillinen asia suuresta bioenergiakuviosta, mutta tieteen velvollisuus on tässäkin olla ankeuttaja. Jos suositaan voimakkaasti puun pienpolttoa, suositaan myös voimakkaasti pienhiukkasten lisääntymistä. Asiat ovat vaikeita.

Mitä jatkossa?

Jos pitäisi arvata mikä tulee olemaan Suomessa lähivuosikymmenien repivin ilmastokiista, se on juuri biomassan päästölaskelmat. Jos biomassalle tulee päästökertoimia, koko biotaloudelta voi pahimmassa tapauksessa todellakin pudota pohja. Tämä olisi noloa ja vaikeaa kaikille — myös Vihreille, joille uusiutuva energia, mukaan lukien biopolttoaineet, ovat politiikan kulmakiviä.

Kyynisesti katsottuna on täysin mahdollista (jopa todennäköistä), että Suomi päätyy samanlaiseen viherpesuun kuin turpeen kohdalla. Turve ei ole millään kriteereillä missään mielessä oikeasti uusiutuvaa energiaa, mutta koska Suomessa on onnistuttu lobbaamaan turve uusiutuvaksi, suomalainen turve on leikisti “hitaasti uusiutuva”.

Olisi kuitenkin toivottavaa, että Suomi ei kritiikittömästi lähtisi tähän leikkiin mukaan sillä varjolla, että kaikki uusiutuvat ovat kiva juttu ja biotalous on vielä kivempi juttu. Faktat on selvitettävä ensin. Olisi myös järkevää jo ennakoivasti lähteä siitä oletuksesta, että laskentasääntöjä tullaan muuttamaan, ja biomassalle tulee päästökertoimia.

Ennen muuta olisi syytä toivoa, että kukaan ei missään olosuhteissa lähtisi “puhumaan puun hiilineutraaliuden puolesta.”  Hiilineutraalius on tieteellinen kysymys, ei poliittinen.

Ensi vuonna käynnistyy Vihreiden uusi ilmasto- ja energiapoliittinen työryhmä, joka toivon mukaan ottaa nämä kysymykset huomioon riittävällä vakavuudella.