Periaateohjelma

1. ESIPUHE

Viitteen periaateohjelma heijastaa Vihreiden kolmea periaatetta — vapautta, vastuuta ja välittämistä — tieteen ja teknologian näkökulmasta.

Kuluvalla vuosisadalla politiikan keskeisimmät kysymykset kiertyvät ympäristöongelmien, ihmiskunnan ruokkimisen ja ihmisten elämänlaadun parantamisen ympärille. Teollisen vallankumouksen käynnistämä edistys ei voi jatkua ennallaan ympäristön asettamien reunaehtojen vuoksi.  Jokainen seuraavien vuosikymmenten merkittävä poliittinen päätös liittyy tavalla tai toisella tieteeseen ja teknologiaan, haluttiinpa sitten radikaalisti vähentää hiilidioksidipäästöjä tai kirjoittaa pelisäännöt demokraattiselle tietoyhteiskunnalle.

Teknologinen kehitys on nopeaa. On lähes mahdotonta ennustaa, millaisiin mullistuksiin se johtaa 15–25 vuoden kuluttua puhumattakaan siitä, miltä maailma näyttää vuosisadan kuluttua. Menneisyyden ratkaisut eivät enää toimi. Nykyisen väestön ruokkiminen vaatii kehittynyttä maatalousteknologiaa sekä kuljetus- ja varastointijärjestelmiä. Elämäntapamme modernissa tietoyhteiskunnassa on hyvin energiaintensiivistä. Käytetyt teknologiat aiheuttavat laajaa elinympäristöjen tuhoa ja ilmastonmuutoksen. Samat asiat täytyy tehdä merkittävästi haitattomammin.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatii hiilineutraalia energiantuotantoa sekä hyvin tehokasta energian ja luonnonvarojen käyttöä. Kestävä elämäntapa edellyttää suuria investointeja tutkimukseen, teknologiaan ja uusien keksintöjen käyttöönottoon.

Otettaessa käyttöön uusia teknologioita on kiinnitettävä huomiota taloudellisuuteen, tehokkuuteen, riskien hallitsemiseen, käytettävyyteen ja esteettömyyteen. Teknologinen kehitys myös muuttaa aiemmin itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita epäselviksi ja uusia päätöksiä vaativiksi.

Vihreiden on oltava Suomen johtava tiedepuolue. Sekä puolueen että Suomen poliittisen päätöksenteon on perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon. Viite tuo tieteellisen ja teknologisen näkökulman päätöksentekoon ja toimii sillanrakentajana politiikan tekijöiden ja tiedeyhteisöjen välillä.

2. TIETEEN JA TEKNOLOGIAN ROOLI YHTEISKUNNASSA

Poliittisen päätöksenteon tukena tulee käyttää nykyistä enemmän tieteellistä tutkimusta ja asiantuntijoita, sillä päätökset vaativat aiempaa syvällisempää ymmärrystä tieteestä. Käytettyjen asiantuntijoiden lausuntojen tulee olla julkisia erityisesti lakien valmistelussa ja eduskuntatyöskentelyssä. Asiantuntijoiden tasapuolisuus ei saa tarkoittaa, että heistä puolet edustaa marginaalista vastavirtaa, mikä näkyy esimerkiksi ilmasto- ja geeniteknologiaskeptikoiden nykyisenä liiallisena painoarvona.

Laeilla tulee säädellä haittavaikutuksia ja riskejä – ei teknologisia ratkaisuja. Päätösten vaikutusten arvioimiseen tarvitaan laadukasta seurantatutkimusta. Lait eivät saa rajoittaa uusien innovaatioiden kehittymistä. Lakien pysymisestä teknologisen kehityksen tahdissa on huolehdittava. Turhia riskejä ei tule ottaa, mutta varovaisuusperiaatteen varjolla ei tule vaatia ehdotonta tieteellistä yksimielisyyttä. Keskustelu ja kyseenalaistaminen kuuluvat tieteen luonteeseen.

Toteuttaakseen tehtävänsä yliopistot tarvitsevat riittävät resurssit tutkimukselle ja opetukselle. Tutkijan urapolun on oltava nykyistä ennustettavampi. Tutkimusrahoitus ei saa perustua tulosten nopeaan kaupallistamiseen, vaan painopisteen on oltava perustutkimuksessa. Sen rahoittajiksi soveltuvat parhaiten toimijat, jotka eivät tavoittele lyhyen aikavälin voittoja. Päävastuu riittävästä resursoinnista kuuluu valtiolle – päävastuu tekemisestä yliopistoille.

Soveltava tutkimus parantaa maailmaa – perustutkimus muuttaa sitä. Pääosin yksityisen sektorin vastuulla olevaa soveltavaa tutkimusta tarvitaan etsittäessä esimerkiksi energiaa säästäviä ja päästöjä vähentäviä teknologisia ratkaisuja. Tärkeä rooli sillä on myös, kun muuttuneet olosuhteet pakottavat keksimään perustutkimuksen pohjalta uusia ratkaisuja käyttökelvottomien vanhojen sovellusten tilalle.

3. TIETO- JA OSAAMISYHTEISKUNTA

Tietoyhteiskunnan kehittäminen vaatii valtiolta panostusta infrastruktuuriin ja säätelyyn. Koulut tulee varustaa tarvittavin tietoteknisin apuvälinein. Kouluilla on suuri vastuu yhtäläisestä tieto- ja viestintätekniikan opetuksesta koko ikäluokalle. Tietokone on keskeinen työväline nykymaailmassa. Siksi jokaisen on hallittava sen käyttö työvälineenä, pelkkä viihdekäyttö ei riitä. Koulujen opetusta ja opetusmenetelmiä tulee kehittää siten, että tietotekniset välineet ja sovellukset läpäisevät kaikki oppiaineet.

Tietoliikenne- ja tietojenkäsittelytekniikka kehittyy nopeaa tahtia. Siksi sitä säätelevä lainsäädäntö tulee päivittää usein. Samoin laeilla tulee varmistaa, että ihmisten yksityisyyteen liittyvien tietojen käyttäminen perustuu vapaaehtoisuuteen tai oikeuden määräykseen. Yksityisyystiedon tallennuksen tietoturvavaatimukset tulee säätää tarkasti, tapahtui tallennus sitten viranomaisten, yritysten tai yhteisöjen palvelimilla. Tallennetut tiedot on kyettävä myös poistamaan pysyvästi.

Tietoyhteiskunnassa jokaisella suomalaisella tulee olla saatavilla nopea verkkoyhteys. Kehitys ei saa ajautua suuntaan, jossa syntyy uusia väliinputoajia. Yhä uusien palveluiden siirtyessä verkkoon ihmisiä on tuettava niiden käytössä. Verkkopalvelut on suunniteltava esteettömiksi. Toisaalta yhteiskunnan peruspalveluja ei voi tarjota pelkästään verkossa. Itseisarvona ei voi pitää palveluiden tai toimintojen sähköistämistä vaan perusteena on oltava aina sähköistämisen hyödyt. Esimerkiksi vaaleja ei voi sähköistää demokratian kustannuksella.

Immateriaaliset omistusoikeudet (IPR), kuten tekijänoikeus, patentit tai tuotemerkit, ovat yhteiskunnallisia sopimuksia, joilla pyritään edistämään uuden kulttuurin ja keksintöjen syntymistä. Kaikkia immateriaalioikeuksia tulee tarkastella tarkoituksenmukaisuuden kannalta: Tuottavatko ne yhteiskunnalle enemmän hyötyä kuin haittaa? Valtion ja kuntien omistamat tietovarannot (esimerkiksi tilastot, karttatiedot ja tutkimusaineistot) tulee avata kaikkien kansalaisten, tieteen ja elinkeinotoiminnan vapaaseen käyttöön. Tekijänoikeuden varjolla ei voi rajoittaa ihmisten oikeutta päästä verkkoon ja kommunikoida keskenään ilman sensuuria ja yksityisesti. Perusoikeudet ylittävät aineettomat oikeudet.

4. BIOYHTEISKUNTA

Biolääketieteen nopea kehitys avaa yhä uusia mahdollisuuksia edistää elämänlaatua. Uudet lääketieteelliset menetelmät tulee arvioida sen perusteella, miten paljon ne edistävät terveyttä ja hyvinvointia sekä yksilö- että väestötasolla.

Ensimmäisen koeputkilapsen syntymän jälkeen on kehitetty yhä uusia tapoja, joilla ihmisen lisääntymistä voidaan auttaa. Tulevaisuudessa keinovalikoima laajenee edelleen. Sen ansiosta entistä useampi lapsi saa terveen elämän, eikä yhteiskunnan tule kieltää periaatteellisista syistä uusia keinoja. Modernit ehkäisymenetelmät tulee saattaa kaikkien maailman ihmisten ulottuville. Erityisesti on huolehdittava tyttöjen ja naisten lisääntymisterveydestä.

Perimän kartoittaminen on pian jokaisen ulottuvilla. Jokaisella ihmisellä tulee lähtökohtaisesti olla oman perimätietonsa hallintaoikeus. Kudospankeissa säilytettäviä vanhoja näytteitä tulee kuitenkin voida käyttää anonymisoituna tutkimuksessa, jos periaatteellinen lupa tutkimuskäyttöön on. Uusia teknologioita ei pidä rajata luvan ulkopuolelle. Yksilöllä on myös oikeus muokata omia geenejään haluamallaan tavalla. Valtio voi rajoittaa vain tulevien sukupolvien perimän muokkaamista.

Poliisin DNA-rekisterin käytön ja valvonnan tulee olla säädeltyä ja tarkasti rajattua. Sekvenssitietoa ei saa luvatta käyttää esimerkiksi vakuutusten, vanhemmuuden, sosiaalisten tukitoimien tai rekrytoinnin perusteena. Samoja periaatteita tulee noudattaa myös aivojen kuvantamistekniikoiden avulla kerätyn tiedon hyödyntämisessä. Geneettisen tiedon varastaminen on kriminalisoitava.

Julkista terveydenhuoltoa tulee kehittää siten, ettei ihmisten tarvitse turvautua vaihtoehtohoitoihin tullakseen kuunnelluiksi ja kokeakseen huolenpitoa. Vaihtoehtohoitoja tulee valvoa, ja on taattava, etteivät ne aiheuta vaaraa eikä niihin liity sairaan ihmisen henkistä, fyysistä tai taloudellista hyväksikäyttöä.

5. YMPÄRISTÖ JA ENERGIA

Ihmisen toiminnasta johtuvan ilmastonmuutoksen seurauksiin sopeutuminen ja sen vaikutusten lieventäminen ovat kuluvan vuosisadan tärkeimpiä poliittisia kysymyksiä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset läpäisevät lähes kaikki ihmiskunnan toiminnan alueet. Hiilidioksidipäästöjen merkittävä vähentäminen kulkee käsi kädessä kestävän kehityksen ja hupenevia luonnonvaroja säästävän elämäntavan kanssa.
Ympäristöongelmat eivät tunne rajoja, joten maailma tarvitsee yhteiset pelisäännöt niiden torjumiseksi. Kehitysmaita on tarvittaessa tuettava niin, että ne voivat siirtyä suoraan kestävän kehityksen mukaiseen talouteen. Kehitysyhteistyössä on kiinnitettävä huomiota erityisesti hyvien toimintatapojen siirtoon.

Kaikkien uusien kasvilajikkeiden käytön sääntelyn tulee olla teknologianeutraalia. Sillä, kuinka lajike on saatu aikaan, ei ole merkitystä. Tehotuotantoa ei voi kategorisesti tuomita, jos kaikki ympäristöhaitat huomioon ottaen sen kokonaishyöty on suurempi kuin muiden vaihtoehtojen. Ravinnoksi kasvatettavilla eläimillä tulee olla oikeus terveeseen ja onnelliseen elämään sekä tuskattomaan kuolemaan. Kalastuksessa on nopeasti saavutettava maailmanlaajuinen sopimus kestämättömän kalastamisen loppumiseksi. Kalankasvatuksen ekologisuutta tulee parantaa esimerkiksi haittaverojen avulla. Eläinperäiseen ravintoon liittyviä eettisiä ja ekologisia ongelmia voidaan tulevaisuudessa ratkaista myös tuottamalla vastaavia elintarvikkeita bioteknologisesti. Ruoankulutuksessa eläinperäisten tuotteiden käyttöä tulee vähentää poliittisin ohjauskeinoin.

Ekotehokas kulutus ja kierrätys tulee tehdä helpoksi ja kannattavaksi. Jätteet tulee nähdä raaka-aineena, ei ongelmana. Tuotteisiin tulee merkitä niiden tuotannosta, oletetusta käytöstä ja hävittämisestä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt. Verotuksessa on pyrittävä pois työn, liiketoiminnan ja innovaatioiden verottamisesta ja siirryttävä verottamaan haittoja. Koska ympäristöverot ovat yleensä luonteeltaan regressiivisiä, uudistus vaatii muussa verotuksessa näitä muutoksia tasaavia toimenpiteitä.

Energia tulee tuottaa ensisijaisesti hiilineutraalisti uusiutuvia energialähteitä painottaen. Energiantuotanto ei ole kansallinen vaan Euroopan laajuinen kysymys. Älykkäiden sähköverkkojen kehitykseen on panostettava ja siten mahdollistettava hajautettu ja häiriöitä paremmin kestävä tuotanto. Uusiutuva energia on tuotettava siellä missä se on järkevintä.

Nykyiseen teknologiaan perustuvia ydinvoimaloita voidaan rakentaa vain lääketieteellisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Ydinvoimaloiden vakuutusturvan ja korvausvastuun on oltava yhdenmukainen muiden energiamuotojen kanssa. Käytössä olevat ydinvoimalat ja fossiilisia polttoaineita käyttävät voimalat ajetaan käyttöikänsä loppuun vastuullisesti sekä päästöt ja jätteet minimoiden. Mikäli esimerkiksi ydin- tai hiilienergian riskejä ja ympäristövaikutuksia voidaan tulevaisuudessa uusin teknologioin merkittävästi vähentää, näiden energiamuotojen käytölle ei ole esteitä.

Öljyvarannot ovat rajalliset, ja tuotantohuippu on jo saavutettu tai saavutetaan lähiaikoina. Öljy on säästettävä erikoiskemikaalien tuottamista varten polttamisen sijaan. Vieroitus öljystä on aloitettava nyt.

6. KATSE TULEVAISUUTEEN

Tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja uhkiin pitää varautua nyt.

Meidän pitää ymmärtää varautua myös epätodennäköisiin ja tuhoisiin riskeihin. Tällaisia ovat esimerkiksi megatsunamit, asteroidi-iskut, pandemiat, voimakkaat magneettiset myrskyt sekä suuret tulivuorenpurkaukset. Ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu on jo alkanut. Tämä on otettava huomioon infrastruktuurin ja rakennusten kaavoituksessa.

Yhteiskunnan riippuvuus teknologisista järjestelmistä on myös riski. Teknologian luotettavuuteen on panostettava, mutta elintärkeiden järjestelmien kohdalla on varauduttava siihen, että yhteiskunta toimii myös hienojen järjestelmien pettäessä.

Teknologinen kehitys jatkuu. Sen myötä aiemmin mahdoton voi tulla mahdolliseksi, joten peruuttamattomia päätöksiä on vältettävä. Kehitys ei itsessään ole hyvä tai huono asia, mutta sitä tulee ohjata niin, että se tuottaa mahdollisimman paljon hyvinvointia ihmisille ja ympäristölle. Ohjaus on erityisen tärkeää sellaisten teknologioiden kohdalla, jotka mahdollistavat dramaattisia muutoksia. Tällaisia ovat esimerkiksi bio- tai nanoteknologian mahdollistama eliniän huomattava pidentyminen tai edistyneen tekoälyn kehittäminen. Nämäkin mahdollisuudet on otettava huomioon kauaskantoisia päätöksiä tehdessä.

Teknologian kehityksen suuntaa ja nopeutta on vaikea ennustaa. Kulloinkin edessä olevat ratkaisut on tehtävä harkiten ja parhaaseen saatavilla olevaan tietoon nojaten. Näyttävät maailma ja ihmiskunta sadan vuoden kuluttua miltä tahansa, niiden on ensin selvittävä seuraavat sata vuotta.

Tervetuloa Viitteen toimintakentälle.

One thought on “Periaateohjelma

Comments are closed.