Puoluekokous 2017: Petteri Rädyn puhe

Ei pikkusormea pirulle

Julkaisemme  tällä viikolla Viitteen jäsenten 18-19.6. pitämiä puoluekokouspuheita.  Petteri Räty vastusti puheessaan massavalvontaa

Arvoisa puoluekokous,

Otan kantaa valmistelussa olevan tiedustelulainsäädännön tietoliikennepuoleen, kun se on opintojen ja työn kautta tuttua. Esityksessä tietoliikennetiedustelusta ehdotetaan rakennettavaksi järjestelmä, jossa tieliikenneverkoista tietyin hakuehdoin ohjataan liikennettä viranomaisille. Tästä tulee tiedostaa, että järjestelmän rakentamisen jälkeen siirtyminen massavalvontaan on lainsäädännöllinen eikä tekninen kysymys. On triviaalia muuttaa hakuehdot niin, että kaikki liikenne ohjautuu viranomaisille. Passilain sormenjälkirekisterin yhteydestä tiedämme, että ainakin osalla viranomaisista on halua hyödyntää tekniset valmiudet täysimääräisesti sen jälkeen, kun järjestelmä on luotu. Vaikka tunnistan kyseessä olevan kaltevan pinnan argumentti, kokemukset maailmalta puhuvat riskin todellisuudesta. NSA on stereotyyppinen esimerkki, mutta Euroopassa ongelmia on samalla tavalla. Briteissä GCHQ valvoo liikennettä ja poliittisessa keskustelussa on säännöllisesti ehdotuksia salausmenetelmien heikentämiseksi.

Tietoliikenteen valvonnan yhtenä oikeutuksena on esitetty, että rikolliset eivät ole riittävän osaavia suojatakseen liikenteensä. Argumentti toimii myös toiseen suuntaan. Jos rikolliset eivät suojaa liikennettään, tulee sama oletus tehdä myös tavallisille kansalaisille. Näin punnittavaksi tulee kaikille tasaisesti aiheutuva kustannus alentuneesta yksityisyydestä tiedustelulla mahdollisesti estettyjä tapahtumia vastaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vaaka kallistuu selvästi yksityisyydensuojan nykytason säilyttämisen puolelle. Perustuslainsuojan murtamiseen tulee siis suhtautua skeptisesti. Vähintään on pidettävä huolta, että kuten Martin Scheinin lausunnossaan esittää, tulee massavalvonnan kielto kirjattua suoraan perustuslakiin.

Ei anneta pirulle pikkusormea, se vie koko käden.

Kiitos.

Puoluekokous 2017: Atte Harjanteen puhe

Nirsoiluun ei ole varaa

Julkaisemme  tällä viikolla Viitteen jäsenten 18-19.6. pitämiä puoluekokouspuheita. Atte Harjanteen puhe (myös Aten omassa blogissa) käsitteli ilmastonmuutosta ja ydinvoimaa.

Tämän päivän politiikan puheenvuoroissa ilmastonmuutoksen hillintä näyttäytyy usein alue-, talous- tai imagopolitiikan keppihevosena. Samalla uhkaa unohtua, että oikeasti kyseessä on valtava ja vaikea globaali haaste, jonka pitäisi määrittää oikeastaan kaikkea päätöksentekoa. Haastetta lisää se, että samalla on annettava edelleen kasvavalle väestölle mahdollisuus vaurastua, ja pysäytettävä meneillään oleva kuudes sukupuuttoaalto.

Tässä tilanteessa ei ole varaa nirsoilla ratkaisuiden kanssa. Nykytiedon valossa ilmastonmuutoksen hillintä siedettävälle tasolle ilman ydinvoimaa on varmasti vaikeampaa ja kenties käytännössä mahdotonta. Puheenjohtajakisassa nähtiin, ettei ydinvoimaa ei enää vastusteta vihreissäkään henkeen ja vereen. Silti vahva vastustus kaikuu kannanotoissa kerta toisensa jälkeen, ja se meihin leimallisesti myös liitetään.

On tapana toistella, että ydinvoima on hidasta, kallista ja vanhanaikaista – ja että siihen liittyy ratkaisemattomia ongelmia. Suosittelen jokaista näitä sanoja toistavaa perehtymään asiaan laaja-alaisesti ja pohtimaan, onko todella näin, ja ennen kaikkea: mihin verrattuna? Mitä vaihtoehdot todella tarkoittavat, kun ne laskee auki?

Vihreän energiapolitiikan pitää olla tavoitteiden suhteen kunnianhimoista ja keinoja arvioidessa pragmaattista ja tiedepohjaista. Siksi minimivaatimus on, ettei ydinvoima ole jatkossa meille minkäänlainen kynnyskysymys – vielä parempi olisi, että puolue hyväksyisi ydinvoiman yhtenä päästöttömänä energiamuotona muiden rinnalla.

Viitteen kysymykset puolueen luottamushenkilöehdokkaille

Viite esitti kolme kysymystä puolueen puheenjohtajaehdokkaille. Olemme nyt antaneet myös puolueen varapuheenjohtajaksi ja puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi pyrkiville mahdollisuuden vastata niihin. Ehdokkaat ovat aakkosjärjestyksessä. Kaikki ehdokkaat eivät vielä ole ehtineet vastata kysymyksiin.


Kysymys 1: Vihreät ovat kritisoineet nykyistä hallitusta siitä, että se ohittaa sille epämieluisat asiantuntijat. Vihreät voivat hyvinkin olla seuraavassa hallituksessa. Miten aiot ministerinä konkreettisesti varmistua siitä, että hallitus kuuntelee myös niitä asiantuntijoita, joiden viesti ei kaikkia miellytä? Miten aiot itse edistää sitä, että politiikassa hyödynnetään kunkin päätettävän asian paras tutkimustieto?

Kaisa Hernberg (ehdolla puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi tai puolueen varapuheenjohtajaksi)

Lainvalmisteluprosessissa on useita vaiheita, joissa voidaan hyödyntää asiantuntijoita: muun muassa esityö ennen lakiluonnoksen laatimista, vaikuttavuusarviointi, ministeriön lausuntokierros sekä eduskunnan lausuntokierros. Nykyisen hallituksen aikana ongelmaksi on muodostunut ennen kaikkea lainvalmistelutyön kiirehtiminen, jolloin esimerkiksi vaikuttavuusarviointeja ei ole tehty tai ne on tehty huolimattomasti. Yksi tärkeä parannus onkin se, että valmistelutyölle varataan riittävästi aikaa.

Ministeriöissä voisi paljon nykyistä enemmän hyödyntää avointa kommentointiprosessia, jolloin muutkin kuin kutsutut tahot voisivat ilmaista kantansa valmisteilla olevasta laista. Myös Emma Karin ehdotus siitä, että lainsäädännön arviointineuvosto tarkastaisi, kuinka hyvin asiantuntijoita on lainvalmisteluprosessissa hyödynnetty, on mielestäni hyvä.

Eduskunnan valiokunnissa on käsitykseni mukaan ongelmana, että vaikka erilaisia tahoja kuullaankin monipuolisesti, valiokunnat herkästi arvottavat erilaisten intressitahojen lausunnot samanarvoisiksi kuin riippumattomien asiantuntijoiden – joskus jopa näiden ohi. Tähän ei voi niinkään ministerinä vaikuttaa, mutta on olennaista, että Vihreät pyrkivät saamaan puheenjohtajapaikkoja tärkeisiin lautakuntiin.

Inka Hopsu (ehdolla puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi)

Hyvä, että tavoitteeksi asetetaan hallituspaikka ja tutkittuun tietoon pohjautuva päätöksenteko. On totta, että asiantuntijoilta ja välillä tutkimuksestakin saadaan ristiriitaista informaatiota ja kuulemisissa kuultavan asiantuntijan valintakin poliittinen teko. Tulisi myös harkita, kannattaisiko asiantuntijakuulemisten olla julkisia.

Itselle on tähänastisissa tehtävissäni ollut tärkeää opetella sisältöä itsekin niin paljon, että osaan kysyä oikeat kysymykset, osaan vaatia riittäviä asiantuntijakuulemisia tai esimerkiksi kuntapäätöksenteossa usein vertailutietoa tai vaikutusarviointeja. Se, miten nämä saadaan läpi, on neuvottelutaitoa ja riittävän aikaista vuoropuhelua niin virkamiesten kuin toisten päättäjien kanssa. Sovittaessa hallitusohjelmasta/ valtuustosopimuksesta/ lautakuntasopimuksesta voidaan sopia myös toimintatavoista ja kirjata tarvittaessa näitä myös.

Olen tällä kaudella valtuuskunnan puheenjohtajana halunnut kehittää tähän liittyen asiantuntijoiden kuulemista kokouksen yhteydessä ja jo aiemmin puoluehallituksen jäsenenä vaatinut, että pyydämme myös ohjelmapapereistamme ajoissa kommentteja aiheeseen liittyviltä asiantuntijatahoilta. Aktiivinen vuoropuhelu on tärkeää hyvän kokonaiskuvan muodostamiseksi.

Veli Liikanen (ehdolla varapuheenjohtajaksi)

Tässä tarvitaan varmasti ainakin kahta asiaa. Ensinnäkin poliitikkojen tulee olla asenteeltaan aktiivisia ja vastaanottavaisia tiedon suhteen. Ja toisekseen hallituksen valmisteluprosessit tulee suunnitella niin, että niissä on aina sisäänrakennettuna tiedon ja asiantuntijoiden hyödyntäminen.

Vihreinä voimme huolehtia siitä, että oma asenteemme pysyy tietomyönteisenä, ja näyttää mallia ja kannustaa muita samaan. Ja ollessamme hallituksessa meidän tulee vaikuttaa valmistelutyön resursointiin, vaiheistukseen ja aikatauluihin niin, että ne mahdollistavat tutkimustiedon aidon hyödyntämisen.

Nykyhallituksen touhuun peilaten on helppo nostaa esiin useampia asioita, mitä kannattaa tehdä toisin. Ministerien ja avustajien määrässä ei tule pihistellä, jotta poliitikoilla on vapaata kaistaa tiedon käsittelyyn. Hallituksen valmisteluaikataulut tulee asettaa realistisesti niin, että vältetään hosuminen. Hallituspuolueiden poliittiset kompromissit tulee lyödä lukkoon vasta asiantuntijoiden kuulemisen ja tiedonkeruun jälkeen, ei ennen sitä. Tämä tarkoittaa tietenkin myös sitä, että hallitusohjelman kirjauksissa tulee olla uuden tiedon verran liikkumavaraa, tai niiden taustalla tulee olla vahva tietopohja.

Hallitusneuvotteluissa voidaan neuvotella myös hallituksen toimintatavoista, ja siihen neuvotteluun voimme tuoda vaatimuksen tiedon hyödyntämisen askelmerkeistä. Ministerinä pyrkisin kokoamaan asiantuntijapaneeleita ja systematisoisin niiden ja hallituksen vuoropuhelua omalla hallinnonalallani. Nykyisin toimivat talouspolitiikan arviontineuvosto ja ilmastopaneeli ovat hyviä esimerkkejä säännöllistä seurantaa ja asiantuntijatiedon kokoamista tekevistä elimistä. Niiden kannanottoja seuraan itsekin aktiivisesti. Koulutusleikkausten peruminen eli koulutukseen investoiminen on tietenkin myös olennainen osa hallituspolitiikkaamme. Tieteentekijät voivat informoida päätöksentekoa parhaalla käytettävissä olevalla tiedolla vain, mikäli heillä on siihen riittävät toimintaedellytykset.

Jaakko Mustakallio (ehdolla varapuheenjohtajaksi)

Mielestäni Vihreiden arvojen kulmakiviä ovat ympäristön kantokyvystä huolehtiminen, ihmisläheinen ja empaattinen lähestymiskulma poliittisiin kysymyksiin sekä tutkittuun tietoon nojautuminen. Nykyisessä lainvalmistelussa on paljon asiantuntija-asemassa tahoja, jotka ajavat etujärjestöjensä asiaa. Eduskunnan valiokunnissa edunvalvojien ja asiantuntijoiden suhde voi kuulemisissa räikeästi edunvalvojille kallellaan. Mielestäni tätä suhdetta tulisi korjata vaatimalla edunvalvojista riippumattomien asiantuntijoiden suhteen kasvattamista kaikissa lainvalmisteluprosessin vaiheissa.

Itse pyrin huomioimaan parhaan tutkimustiedon lukemalla vertaisarvioituja artikkelijulkaisuja sekä painottamalla viimeisimmän tutkimustiedon käyttämistä Vihreiden kaiken politiikan pohjana.


Kysymys 2: Jotta Pariisin sopimuksen ehdot voitaisiin täyttää, Suomen todelliset ilmastopäästöt pitää puolittaa 10 vuodessa, ja sen jälkeen jälleen puolittaa uudelleen seuraavalla vuosikymmenellä. Lisähaasteen tuo se, että nykyinen energiastrategia nojaa biomassaan, joka tutkimustiedon perusteella ei ole hiilineutraalia, vaikka se sellaiseksi vielä toistaiseksi lasketaan. Myöskään liikenne ja maatalous eivät ole nykyisen päästökaupan piirissä, joten tulevaisuudessa tullaan vaatimaan uusia toimenpiteitä. Millä keinoilla näin radikaali vähennys saadaan Suomessa aikaan?

Kaisa Hernberg (ehdolla puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi tai puolueen varapuheenjohtajaksi)

SYKE:n laskelmien mukaan Suomen kulutusperäisestä hiilijalanjäljestä 68 % tulee kotitalouksista. Gaia puolestaan selvitti Sitran toimeksiannosta yhdeksän pääosin energian käyttöön liityvän kuluttajavalinnan vaikutuksia, ja selvityksen perusteella osapuilleen kolmannes EU:n Suomelle asettamasta päästövähennystavoitteesta voitaisiin kattaa näillä toimenpiteillä. Kuluttajien valinnoilla on siis todella paljon väliä, ja eniten vaikutusta on asumiseen liittyvällä energiankäytöllä, liikkumisella ja ruokavalinnoilla. Kuluttajien valintoja ohjaa pitkälti tarjonta, joten etenkin yrityksiä ja kuntia on tärkeää kannustaa kehittämään tarjontaansa siihen suuntaan, että kuluttajat voivat tehdä kestäviä valintoja.

Ongelmia tulee kuitenkin siitä, että etenkin asumiseen liittyvät kuluttajavalinnat osuvat päästökauppasektorille. Pahimmillaan voi siis käydä niin, että kuluttajien päästövähennystoimet laskevat entisestään päästökauppayksiköiden hintoja, jolloin teollisuuden kannustin päästövähennyksiin heikkenee entisestään.

Päästökauppa olisi erinomainen ohjauskeino, mikäli sen valuviat korjattaisiin. Se toimii hyvin muun muassa Kaliforniassa ja joissakin Kanadan osavaltioissa. Kaliforniassa päästökauppa kattaa 85 % kasvihuonekaasupäästöistä, eli sen piirissä on paljon laajempi osa päästöistä kuin EU:ssa. Maailmanpankin Carbon Price Leadership Coalitionissa pyritään yhtenäistämään päästökaupan käytäntöjä eri puolilla maailmaa, ja sekä Suomen että EU:n tulisi sitoutua tähän työhön. EU:ssa tärkeä askel olisi voimakkaampi kulmakerroin päästökauppaoikeuksien vähentämisessä. Päästökauppa todennäköisesti kannattaa EU:ssa myös laajentaa uusille toimialoille.

Suomen tulee myös pyrkiä yhteistyöhön muiden Pohjoismaiden kanssa energiamarkkinoiden kehittämisessä sekä yhtenäisten liikennemarkkinoiden luomisessa. Suomi ja Pohjoismaat ylipäätään voisivat kehittyä maailman johtavaksi tutkimus- ja kehityskeskukseksi vähäpäästöisen liikenteen ja energiajärjestelmän ratkaisuille. Nyt keskenään erilaiset kannustin- ja tukijärjestelmät hidastavat uusien ratkaisujen käyttöönottoa. Sekä energia- että liikkumismarkkinoilla tarvitaan toimintaympäristöä, joka tukee kysyntäjoustoa, prosumer-ratkaisuja, yhteiskäyttöä ja palvelupohjaisia liiketoimintamalleja.

Puun polttamisen sijaan Suomessa pitää fokusoida tapoihin, joilla puulla voidaan korvata ympäristölle haitallisia materiaaleja, kuten muovia ja betonia, ja käyttökohteisiin, joissa puu säilyy pitkään hiilivarastona. Hakkuut tulee mitoittaa ekologisen kestävyyden mukaan.

Inka Hopsu (ehdolla puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi)

Ilmastokriisin ratkaisun tulisi olla sukupolvemme ja Vihreän liikkeen prioriteetti. Vastauksessa minun pitää nojata istuvan puoluevaltuuskunnan viime vuonna päättämään Vihreään ilmasto- ja energiavisioon.

Fossiilisista polttoaineista irtautuminen nähdään syystä kaikkein tärkeimpänä tavoitteena. Monipuolisilla uusiutuvan energian ratkaisuilla on mahdollisuus paikata tätä väistyvää energiantuotantoa. Espoossa olemme Fortumin kanssa tehneet yhteisen Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen hiilivapaaseen kaukolämpöön siirtymisestä vuoteen 2030 mennessä. Otaniemessä tähdätään Suomen ensimmäisen geotermisen voimalaitoksen käyttöönottoon yli 7 km:n syvyyteen porattavia reikiä käyttäen. Uudesta teknologiasta voi siis löytyä ratkaisuja ja näitä erilaisia mahdollisia täytyy Vihreidenkin tiedeperustaisesti analysoida. Nykyisiä ydinvoimaloita tulee voida käyttää käyttöikänsä loppuun.

Valtion bioenergialinjaus lisää merkittävästi metsähakkuita, eikä uutta metsää synny millään samaa tahtia tilalle. Vihreiden energiavision sisältämästä hakkuumäärästä käytiin ennen päätöksentekoa hyvä keskustelu.

Liikenteen päästöt ovat myös suuri haaste. Autoilussa sähköautojen käyttöosuuden lisääminen olisi päästöttömin vaihtoehto. Käytön helpottamiseksi voimme tehdä päätöksiä kuntatasollakin.

Tässä vielä visiossa hyvin nostetut 10 pääkohtaa:

  1. Uusi kustannustehokas järjestelmä suuren mittaluokan uusiutuvan energian vauhdittamiselle
  2. Konkreettisia toimia uusiutuvan energian pientuotannon vauhdittamiseksi kodeissa ja maatiloilla
  3. Suunnitelma ilmastolle haitallisten tukien lakkauttamisesta vuoteen 2025 mennessä
  4. Vauhtia henkilöauto- ja joukkoliikenteen sähköistämiseen
  5. Toimia raskaan tavaraliikenteen ja lentoliikenteen siirtymiseksi biopolttoaineisiin
  6. Askelmerkkejä energiansäästöön ja energiatehokkuuden parantamiseen
  7. Uusia ehdotuksia kulutuspiikkien hallintaan
  8. Tukea uusille innovaatioille
  9. EU:n päästökauppajärjestelmän korjaaminen
  10. Kivihiilen ja polttoturpeen käytön alasajaminen

Veli Liikanen (ehdolla varapuheenjohtajaksi)

Riittävien päästövähennysten aikaansaaminen vaatii niin Suomessa kuin muuallakin suurta suunnanmuutosta, kaikkien tehokkaiden taloudellisten ohjauskeinojen hyödyntämistä ja laajaa yhteiskunnallisten muutosvoimien mobilisaatiota. Tarvitsemme tässä ajassa niin ahkeria innovaattoreita, rohkeita yrittäjiä kuin karismaattisia puhujiakin, jotta saamme kasaan riittävät voimat ja keinot ilmastokriisiin vastaamiseksi.

Päästökaupan viat on korjattava, jotta hiilen hintaa saadaan hilattua ylöspäin. Markkinamekanismin hyödyntämisen lisäksi meidän on varauduttava tekemään suuria investointeja energia- ja liikennejärjestelmämme uudistamiseen. Tähän kannattaa rakentaa vivutusjärjestelmiä, jotta mukaan saadaan yksityistä rahaa julkisen lisäksi. Tärkeitä keinoja ovat teollisuuden ja rakennusten energiatehokkuuden parantaminen, ilmastoviisas kaupunkisuunnittelu, liikenteen sähköistäminen ja biokaasun käyttö, älykkään sähköverkon rakentaminen, tuulivoiman, aurinkoenergian ja lämpöpumppujen lisääminen sekä Olkiluoto 3:n liittäminen verkkoon. Lisäksi ruoan tuotantoa ja kulutusta on muutettava reilusti ilmastoystävällisemmäksi. Se tarkoittaa eritoten kasvisten osuuden lisäämistä ja hävikin vähentämistä, ja vaatii tukien ja verotuksen uudistamista sekä linjanvetoja ruokahankintojen suhteen.

Paras valttimme ilmastotavoitteiden saavuttamisessa on teknologian kehitys ja elämäntapojen muutos. Viimeisten vuosien aikana on saatu esimerkiksi aurinkoenergian osalta näyttöä siitä, että ilmastoystävällinen teknologia kehittyy jopa odotuksia nopeammin ja etenee usein hyppäyksittäin. Positiivisiakin yllätyksiä voi olla edessäpäin. Sama pätee elämäntapojen muutokseen: esimerkiksi ruokatottumukset ja nuorten elämäntavat näyttävät muuttuvan varsin reipasta tahtia.

Jaakko Mustakallio (ehdolla varapuheenjohtajaksi)

Viimeisen tutkimustiedon mukaan maapallon lämpenemisen pitäminen alle kahdessa asteessa esiteollisen ajan jälkeen vaatii Pariisin ilmastosopimuksen laajaa täytäntöönpanoa mahdollisimman pian. Suomen osalta hiilineutraaliustavoite 2030-luvulla on keskeinen osa tätä sopimusta. Biomassan liikakäyttö hiilinielujen vähentämisen kautta on huomioitava kokonaisuudessa hiilineutraaliustavoitteessa.

Saavuttaaksemme hiilineutraliteettin meidän on vauhditettava uusiutuvan energian murrosta kotitalouksissa, teollisuudessa ja maataloudessa. Erityisesti talojen lämmitys, liikenne, energiatehokkuus ja maatalous ovat ydinkysymyksiä.

Liikenteen osalta Suomen tulisi seurata Norjan esimerkkiä ja pitkällä siirtymäajalla kieltää polttomoottoriautojen myynti. Sähkön ja lämmöntuotannossa meidän on irtaannuttava fossiilisista polttoaineista kokonaan 2020-luvulla. Ruuantuotannossa meidän suosittava pienen ilmastojäljen tuotantomuotoja.


Kysymys 3: Tieteen tärkein periaate on, että uusi todistusaineisto voi muuttaa käsityksen siitä, miten maailma toimii. Tämä periaate on Viitteen mielestä tärkeää myös politiikassa. Kerrotko esimerkin, missä itse olet muuttanut mielipidettäsi oppiessasi uutta. Minkälaisen prosessin kautta poliittinen liike voi uskottavasti muokata kantojaan ajan kuluessa?

Kaisa Hernberg (ehdolla puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi tai puolueen varapuheenjohtajaksi)

Olen viime vuodet työskennellyt ilmasto- ja energia-asioiden parissa, ja se on ollut todella opettavaista. Ennen kaikkea minulle on avautunut, että ilmastonmuutoksen torjumisen edellyttämä energiamurros on paljon muutakin kuin teknologiaa. Kun aiemmin olin kiinnostunut tietyistä energiantuotantomuodoista, nyt fokusoin markkinamekanismeihin, joita ilman murros ei etene. Olen oppinut sen, ettei energia-alalla ole helppoja ratkaisuja, eikä mikään yksittäinen teknologia pelasta maailmaa, vaan tarvitaan monipuolista ratkaisupalettia. Yksittäisenä asiana suhtautumiseni ydinvoimaan on muuttunut voimakkaan kielteisestä varovaisen positiiviseksi ja pragmaattiseksi.

Vihreissä on mielestäni varsin hyvät prosessit puolueen kantojen muokkaamiseen sekä elävä ja avoin keskustelukulttuuri. Poliittisten ohjelmien uudistaminen säännöllisin väliajoin on tärkeää, jotta puolueen kannat pysyvät ajassa kiinni ja niiden muodostuksessa voidaan hyödyntää uusin tieto. Äkkinäisiä täyskäännöksiä pitää varoa, mutta avoimen keskustelun ja vahvan demokraattisen prosessin kautta käytävä ohjelmien kehittäminen on puolueelle tärkeää. Kuluneella kaksivuotiskaudella ohjelmatyö on ollut säästöliekillä. Eduskuntavaaleja kohti mentäessä on olennaista panostaa ohjelmatyöhön, jotta olemme mahdollisimman hyvin valmistautuneita seuraaviin hallitusneuvotteluihin.

Inka Hopsu (ehdolla puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi)

Politiikka tarvitsee rohkeita yksilöitä, rohkeutta on se, että uskaltaa ja kykenee päivittämään omia kantojaan, näin myös puolueen kannat muokkautuvat. Valitettavan usein julkisuus leimaa kantaansa muuttavan poliitikon takinkääntäjäksi, eikä tuo esille koko polkua muuttuneesta tiedosta uuden kannan muodostumiseen. Muutos puolueen tai organisaation sisällä vaatii yksilöiden aktiivisuuden ja rohkeuden lisäksi avoimen keskustelukulttuurin, jossa ei ole vain yhtä oikeaa mielipidettä, linjoja päivitetään riittävän tiheästi ja uutta tutkimustietoa seurataan vuoropuhelussa tiede- ja tutkimusmaailman kanssa. Toimintakulttuurin kehittäminenkin vaatii usein kokeiluja ja niiden kautta oppimista. Useinkaan päätettävät asiat eivät ole täysin yksiselitteisiä ja päätöksentekovaiheessakin perusteluja suuntaan tai toiseen joutuu ja pitää pohtia. Tämä moninaisuuden tunnistaminen antaa hyvän lähtökohdan eri linjoista keskustelemiselle päätöksiä tehdessä, eikä silti vie mahdollisuutta olla tarvittaessa suunnannäyttäjä.

Luonnontieteelliset ja tekniset tutkimustulokset vaikuttavat usein selkeämmiltä, nopeammin omaksuttavilta ja ns. ihmistieteiden kanssa huomaan kasvatustieteilijänäkin useammin kyseenalaistavani tutkimusasetelmia ja tuloksia. Viime vuosina olen seurannut tiiviisti mm. varhaiskasvatukseen liittyvää tutkimusta ja huomaan oman kantani muuttuneen positiivisemmaksi alle kolmivuotiaidenkin varhaiskasvatuksen ja päivähoidon eri vaihtoehdoille. Tutkimustieto on myös vahvistanut varhaiskasvatuksen asemaa ja arvostusta sekä tukenut resurssitarvetta viimeaikaisissa poliittisissa väännöissä.

Veli Liikanen (ehdolla varapuheenjohtajaksi)

Yksi selkeä, ajankohtainen ja kiperä esimerkki on toisessa kysymyksessä mainittu puupohjaisen bioenergian rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Olen ollut mukana ilmasto- ja energiakampanjoinnissa 90-luvun lopulta saakka, ja käsitys puun energiakäytön ilmastovaikutuksista on tänä aikana tarkentunut merkittävästi. Vaikka puubioenergiaan liittyviä riskejä toki tiedostettiin ennenkin, vallitseva käsitys on pitkään ollut, että puu on hiilineutraali tai ainakin valtavast fossiilisiai parempi vaihtoehto. Viimeisten vuosien aikana on tullut selväksi, että tämä oletus yleisesti ottaen pidä paikkansa. Ja tämä meidän on otettava energialinjauksissamme huomioon – niin kuin olemme toki hallituksen biotalouslinjauksia kritisoidessamme tehneetkin. Tämä uudempi todistusaineisto lisää selvästi ilmastoystävällisen lämmöntuotannon vaikeusastetta. Ja kysymys on kiperä myös oman alueeni Etelä-Savon kannalta, joka on puuntuotoltaan maan merkittävin maakunta ja joka on ollut edelläkävijä puupohjaisen CPH-tuotannon saralla.

Uskottava kantojen muuttaminen edellyttää sitä, että muuttunut tieto (tai muuttuneet olosuhteet) on riittävän laajasti sisäistetty sekä puolueen jäsenistössä että siinä julkisessa keskustelussa, jota kannattajamme seuraavat. Tässä meillä puolueen näkyvillä ja aktiivisilla toimijoilla on tietenkin olennainen rooli. Puolueen jäsenistölle rakkaita, pitkäaikaisia kantoja muutettaessa kannattaa useimmiten ensin kannattaa keskittyä yhteisen tietopohjan vahvistamiseen ja keskusteluun muuttuneista olosuhteista, vasta sitten tehdä aloitteita linjanmuutoksista. On tosin todettava, että useissa tapauksissa puolueemme on varsin helppo muokata kantojaan uuden todistusaineiston myötä, sillä mielestäni meillä on syvään kaivettuja poteroita lopulta vain varsin harvojen poliittisten kysymysten kohdalla. Olemme hyviä tässä. Ja kykyämme muutokseen vahvistaa se, että puolueeseen tulee jatkuvasti nuoria, asiantuntevia ja ennakkoluulottomasti ajattelevia aktiiveja.

Jaakko Mustakallio (ehdolla varapuheenjohtajaksi)

Omalla kohdallani suhtautuminen alkoholipolitiikkaan on muuttunut tutustuessani tarkemmin sosiaali- ja terveysvaliokunnan saamiin asiantuntijalausuntoihin. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että viinit ja vahvemmat oluet voitaisiin vapauttaa ruokakauppoihin. Tutkimustieto kuitenkin selvästi näyttää, että vahvemman alkoholin saatavuus ja hinta korreloivat suoraan muun muassa alkoholikuolemien määrään Suomessa. Haitat myös vaikuttaisivat erityisesti heikommasta sosioekonomisesta asemasta tuleviin ihmisiin. Siksi olen tullut siihen lopputulokseen, että alkoholipolitiikan vapauttamiselle vähittäismyynnissä on heikommin perusteita ja alkoholikulttuurin muutosta tulisi ensisijaisesti ajaa erottamalla ravintolassa anniskellun alkoholin veroprosentit vähittäismyyntialkoholista, jonka kautta ihmisiä voitaisiin ohjata paremmin kohti ravintolakuluttamista.