Seuraako jatkoa ensimmäiselle ilmastosodalle?

Puhe Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 23.9.2017

Keväällä 2016 amerikkalaisessa tiedelehdessä (PNAS) julkaistun tutkimuksen mukaan hedelmällisen puolikuun aluetta vaivasi ennätyksellinen kuivuus 2006-10. Puolitoista miljoonaa ihmistä pakeni Syyriassa maaseudulta kaupunkeihin, joissa köyhyys ja tyytymättömyys hallintoon lopulta purkautuivat protesteiksi ja yhteenotoiksi.

Nykyinen ihmisvirta Välimeren yli saattaa olla esimakua tulevasta. Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa on 500 milj. ihmistä aivan Euroopan porteilla. Viime kesänä alueella koettusta sietämättömästä kuumuudesta tulee uusi normaali.

Lämpenemisen rajoittaminen kahteen asteeseen ei ole mikään maaginen turvaraja, vaan jo nykyinenkin lämpeneminen muovaa olosuhteita epäsuotuisaksi eri alueilla. Luku on arvioitu hillinnän ja sopeutumisen kannalta mahdolliseksi vielä saavuttaa.

Aikaa venkoilulle ei ole paljon, koska lämpötila verrattuna luotettavan ja kattavan tilastoinnin alkuun saavutti yli asteen rajan. Tarvitaan vähähiilistä taloutta nopeasti. Se voi edellyttää myös ydinvoimankin hyväksymistä. Tarvittavan keinovalikoiman suhteen olemme viisaampia keväällä, kun uusi kansainvälisen ilmastopaneelin raportti valmistuu.

Suomen vesittämä metsädirektiivi on vaikutuksiltaan edesvastuutonta politiikkaa, joka voi tehdä ilmastopolitiikkaan Indonesian kokoisen aukon. Persujenkin olisi syytä luopua eurovaaleissa viljellyistä ajatuksista ja ottaa ilmastotiede vakavasti.

Valitettavasti myös digitalisaatioon ja uusiutuviin liittyy vähemmän puhuttu likaisempi puoli, josta Tuija Luhta puhui hyvin. Yhdyn hänen vaatimuksiin kaivannaisstrategiasta.
Niiden tarvitsevat kaivannaiset voivat pilata elinympäristöjä ja ruokkia konflikteja, kuten kolumbiitti-tantaliitti Kongossa. Tarvitsemme ilmastopolitiikan rinnalle parempaa valvontaa konfliktimineraalien suhteen ja Green mining- periaatteiden läpivientiä. Puolueella olisi syytä olla kaivannaisstrategia.

Antti van Wonterghem

Viitteen jäsen

University funding model discriminates against Open Access publishing.

The Ministry of Education distributes money among universities, and universities distribute it along to departments partially based on the number and quality of the publications they produce. The quality of publications measured with a Publication Forum (or JUFO) level (http://www.julkaisufoorumi.fi/en). The JUFO level is a journal-level classification based on the assessment of an expert panel. It takes values from 0 to 3, but only levels above zero are considered scholarly journals.

I asked for and received the JUFO publication database to see if the JUFO classification causes incentives to not publish in Open Access journals. JUFO is not formally used to assess the works of individual researchers, but in practice it has substantial steering power on where people decide to publish, since publications in channels with higher JUFO levels earn one’s department more money. In fact, one of the stated objectives of the Publication Forum is ”to encourage Finnish scholars and researchers to publish their research outcomes in high-level domestic and foreign forums” (http://www.julkaisufoorumi.fi/en/publication-forum).

For each publication channel the database contains information on the JUFO level and whether it is indexed in the Directory of Open Access Journals (DOAJ), among other things. The database also contains different classifications to scholarly fields of which I used the ministry’s own classification. I only included English language journals and those journals classified as scientific (as opposed to for example professional journals, these contain also journals from the humanities).

I calculated the percentage of OA-journals within a scientific field and by JUFO level (see picture). What I found out was that while most fields have OA journals acknowledged as ”scientific” (85%), the opposite is true for JUFO levels higher than one (30%). What is quite troubling is that 15 % of scholarly fields seem not to have even one Open Access English-language journal classified as JUFO level 2 or 3.

The take home message then is, that the current way of assessing the quality of publications creates a strong incentive to NOT publish in Open Access journals, which is against the stated objectives of increased openness of both the Ministry of Education and the universities (see for example http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75211/okm20.pdf and https://www.helsinki.fi/fi/tutkimus/tutkimusymparisto/avoin-tiede [in Finnish]).

My recommendation is to stop using journal-level metrics to assess the quality of publications.

Konsta Happonen

Vihreiden GMO-keskustelupaperi julkaistu

Viite käynnisti viime keväänä puoluekokousaloitteellaan prosessin, jonka seurauksena puolueen sisällä on laadittu keskustelupaperi geenimuuntelusta.

Keskustelupaperi ei ole Vihreiden virallinen linja, mutta sen tekemiseen osallistunut monipuolisesti eri tahoja Vihreiden sisältä, eli edustajat Viittestä, Maaseutu- ja erävihreistä ja puolueen ympäristötyöryhmästä.

Keskustelupaperi löytyy täältä ja puolueen sivuilta.

Paperi on syytä lukea yhtenä kokonaisuutena, koska se pyrkii ottamaan huomioon asian monipuolisuuden. Konsensus saavutettiin ennen muuta siitä, että yksittäisen teknologian sijaan on tarkasteltava koko tuotantoketjua. Jos tuotantoketju kokonaisuutena on kestävä, ei ole merkitystä millä tekniikalla jalostaminen on tapahtunut.  

Tähän mennessä GMO-teknologiaa ei ole käytetty erityisen kestävästi, vaan se on johtanut monokulttuureihin ja jossain tapauksissa jopa kasvimyrkkyjen laajempaan käyttöön. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla jatkossa. GMO-tekniikoita tuleekin käyttää juuri kestävää ruokatuotantoa edistämään.

Kestävä käyttö kuitenkin edellyttää, että GMO-teknologioita tutkitaan mahdollisimman avoimesti. Siksi tarvitaan enemmän GMO-tutkimusta yliopistoissa, eikä vain yritysten toimesta.

Tuotantoketjusta lähtevä tarkastelu johti ryhmän ehdottamaan myös nykyistä avoimempaa lähestymistä ruokamerkintöihin. GMO-merkintöjen sijaan tai lisäksi kuluttajien tulee saada riippumatonta tietoa ruokansa ravintosisällöstä, terveysvaikutuksista ja ennen muuta tuotantomenetelmien todellisista biodiversiteetti- ja ilmastovaikutuksista.

Mielestäni keskustelupaperin prosessi oli erittäin hyödyllinen ja opettavainen. Rakentavan keskustelun kautta päästiin parempaan yhteisymmärrykseen monimutkaisesta aiheesta. Kiitos siis muiden viiteläisten lisäksi erityisesti Maaseutu- ja erävihreille sekä ympäristötyöryhmälle.

Toivon, että yhteisten keskustelupapereiden kirjoittamista käytetään jatkossakin aiheista, joissa on puolueen sisällä kirjavia näkemyksiä.

Teemu Meronen
Viitteen puheenjohtaja