Nasujaiset, tuo lukion vanhempien opiskelijoiden lahja juuri aloittaneille.

Otin viime perjantaihin saakka puhtaalla huumorilla puheet nasujaisista. “Mä pieksen sut sitten siellä”, sai(mme) kuulla useasti, useammin kuin kerran kuluneen kesän aikana.

Joojoo samoin.

Näin sitten uhraamatta ajatustakaan nasujaisille vedin perjantaina trikoot jalkaan ja kaulaani vähintäänkin kornilta kalskahtavan kyltin “Taide tulee minuun” sekä värjäsin kasvoni vihreiksi, kuten kaikkien ryhmänohjausryhmääni kuuluvien käskettiin tehdä. Aloittaessani aamulla muuten kovin rauhaisaa ranskantuntia kurssin opettajan kommentit - ja käytävästä kuuluva kiljunta - alkoivat epäilyttää. Ihan vähän vain.

“Ranskassa nasujaiset ovat kiellettyjä lukuisten niistä aiheutuneiden oikeudenkäyntien vuoksi!”

Okei, myönnetään, harkitsin vaikka mitä käyntejä useaan otteeseen iltapäivällä noin puolitoistatuntisen rääkin aikana. Uskomatonta, mitä minäkin suostun tekemään: naama vehnäjauhossa ja polvet paskana suostun vielä laulamaan. En juuri myöntänyt tuota!

Loppupeleissä ihan hyvät kekkerit oli, kiitti vaan letuista. Kallion lukio on sittenkin ihan mukiinmenevä opinahjo - nasutuksen jälkeen. Jälkeenpäin ajatellen minulla oli jopa joissain määrin kivaa.

Joskus käy näin.