Tuon nutellansyöntiviikonlopun jälkeen menikin pari viikkoa ja nyt ollaan taas tässä: syömässä Nutellaa suoraan purkista lauantai-iltana! Oikeasti en syö Nutellaa vaan erästä toista nimeltämainitsematonta hampaita syövyttävää tuotetta, mutta kuulosti viime merkintään sopivalta sanoa noin.
Viikonlopun musiikkirintamallakin kuuluu hyvää. Opin vihdoin arvostamaan Scandinavian Music Groupia, jota olen aikaisemmin pitänyt lähinnä angstisena teinityttöulinana. Mutta tässähän ihan oikeasti tuntuu Joel Melasniemeä ja paikoin Kerkko Koskistakin melko vahvasti - eli eihän se voi olla muuta kuin hyvää! Pyörrän pyhät puheeni tukkiessani Last.fm-profiilini kyseisellä bändillä.
Pääsiäisenä opin arvostamaan krapulaa ihan uudella tavalla. Kärsin pariin otteeseen pääsiäislomalla krapulasta ja voi sitä luomisen fiilistä!
Olen ihan tosissani hei. Mikään ei ole hienompaa kuin keskustella ääni käheänä aamiaispöydässä krapulaisten kanssatovereiden kanssa. Saa näyttää siltä miltä näyttää - eli perseeltä - eikä tarvitse kokea sitä ahdistavana.
Kunhan ei tarvitse olla kontakteissa ihmisten kanssa, jotka eivät kärsi krapulasta. Krapulapäivä suorastaan houkuttelee omaan rauhaan vetäytymistä ja uuden luomista. Niin ja kunhan ei okseta.
Ryhdyn dokaamaan säännöllisemmin vain päästäkseni, no, sopivanlaiseen krapulaan.
Koulussa siitä krapulasta ei ole ollenkaan niin hienoa kärsiä. Valtakunnallisten kokeiden sarja alkoi perjantaina B-ruotsin kuunteluilla, meni suureksi yllätyksekseni paremmin kuin aikaisempien vuosien harjoitteluna tehdyt kokeet. Edessä on silti vielä A-englanti, matikka ja fysiikka. Taloustietokilpailussa taas yllätin itseni 38 pisteellä (maksimi 42), joka nosti minut heti ykköseksi kunnastani.
Eli voisi sitä paskempaakin.