Tajusin lauantaina, että Helsinki-Vantaa on ehkä Suomen paras paikka.

Lentoasema nimittäin.

Jo kehä kolmoselta lentoasemalle kääntyessä aamuvarhaisella tulee sellainen fiilis, että täällä pitäisi käydä useammin, vaikka vain piristämässä itseään Suomen depressioon vaipuneen luonnon keskellä. Siihenhän houkuttelee jo bussipysäkin tyylikäs Reason to fly -mainos.

On Suomessakin sentään yksi paikka, jossa voi nähdä aitoa monikulttuurisuutta ja hymyä ihmisten kasvoilla talvellakin. Ihan kuin olisi jo ulkomailla, ja sen vielä kruunaa se, että sieltä pääsee ihan oikeasti ulkomaille.

Niin, kävin lauantaina viidettä kertaa tänä vuonna Helsinki-Vantaalla. Ensimmäistä kertaa niin, etten ollut itse lähdössä mihinkään, mutta koko paikka nosti matkakuumetta muutamalla asteella. Tämänhetkinen lukema vaatii kohta täsmähoitoa.

Kiirettä mutta ei niin kiirettä. Tämä on outo fiilis.

Koulussa on viimeiset pari viikkoa säädetty teatteri-ilmaisun kurssilla organisoitavaksemme annetun itsenäisyyspäivän aamunavauksen kanssa. Kyseessä on eräänlainen sketsisarja suomalaisuudesta. Hommat meni putkeen ja vielä viime viikolla kaikki näytti hyvin valoisalta, kunnes buum, tämänpäiväisissä harkoissa noin puolet porukasta oli poissa, valtaosa sairaana.

Tällainen tilannehan luonnollisesti vaatii vain järjestelyä. Järjestelyt saatiin hoidettua ja porukkaa lupauduttua tulemaan huomiseksi edes näytökseen. Tässä luulossa elin hetkellisesti, kunnes minun parini ilmoitti olevansa niin kipeä, ettei millään pysty huomenna osallistumaan.

Minulta ovat nyt neuvot ihan kokonaan loppu. Kaiken lisäksi olen itsekin kipeä (nieluni oireilee - mutta tuudittaudun siihen uskoon ettei siellä yksinkertaisesti voi olla mikään hullusti, koska siellä ei syyskuisen leikkauksen jälkeen enää ole mitään, mikä tulehtuisi), mutta syön parasetamolia kuin viimeistä päivää että saisin edes jotenkin ne hommat hoidettua, joihin on tullut lupauduttua.

Ottaa päähän.

Niin, ja olen vieläkin henkisesti järkyttynyt kuultuani perjantaina sijoittuneeni toiseksi koulustamme peruskoulun matematiikkakilpailussa. En ole koskaan pitänyt itseäni mainittavan hyvänä matematiikassa. Toisaalta pisteeni eivät olleetkaan mitenkään mainittavat.

Loppujen lopuksi olen kokenut stressaavampaakin, mutta silti tämä merkintä vielä pähkinänkuoressa: ottaa päähän, eikä auta parasetamolikaan.