Taas tuli epikriisi sairaalasta.

On ne aina yhtä valaisevia.

Avasin korva- nenä- ja kurkkutautien yksiköstä tulleen sairauskertomuskuoren ja otin lomakkeen esiin. Ensimmäinen sana on Decursus.

Ahaa! “Eilen aloitettu penisilliini huomattavan nieluturvotuksen ja pienen lämpöilyn takia.”

Tästä jatkuu Statukseen. “Tonsillakuopat siistit - uvula vielä turpea.”
Onko tässä nyt ihan oikeasti kyse minun (leikellystä) nielustani vai mistä on puhe?

Diagnoosi kertoo yhtä paljon kuin kilo valaanpaskaa. Latinaako tässä pitää opiskella, että voi yhden sairauskertomuksen lukea.

Mutta ainakin minulla on siistit tonsillakuopat. Ei sillä joka poika voikaan kehuskella.

Vietin viime viikolla opon kansliassa tunnin. Vaikka tässä onkin vielä aikaa pohtia, aloin jo stressaantua ensi kevään yhteishausta.

Ensimmäinen hakutoiveeni tulee olemaan Kallion lukio, jonne todella toivon pääseväni, mutta koska en Helsingin haetuimpaan lukioon hakiessani voi olla siitä varma, täytyy pohtia muita vaihtoehtoja vakavasti. Luulen, että toiselle sijalle laitan SYK:n kielilinjan, mutta toisaalta sinnekin otetaan A-englannin lukijoita vain 18 enkä nyt kuolemaksenikaan muista, millaisella keskiarvolla sinne pääsi viime kevään yhteishaussa. Näiden jälkeen olen pohtinut Norssia ja Viikin Norssia (jotka ilmoitin opolleni jo hakuvaihtoehdoiksi, mutta ei se mitään), joihin todennäköisesti keskiarvoni puolesta pääsisinkin. Eri asia on että haluanko.

Sitten on olemassa tietysti Ressu, jonka korkeasta tasosta ei ole epäilystäkään, mutta jotenkin minusta tuntuu, ettei se ole minua varten. Myös Alppilasta olen kuullut hyvää, mutta toisaalta myös huonoa. Journalismin kursseja olisi tarjolla.

Toisaalta taas uskoisin, että minulla on potentiaalisia mahdollisuuksia Kallioon - keskiarvoni päättötodistuksessa tulee toivon mukaan olemaan välillä 9,2-9,5 eikä harrastustietolomakkeidenkaan täyttämisessä tule olemaan ongelmia. Silti täytyy varautua siihen, että en pääsekään.

Koitan olla ahdistumatta. Yritän kuitenkin laittaa kaikille viidelle sijalle jotakin.

Lopuksi aiheeseen melkein liittyen: Viite.orgin Personal-osio sai uuden version vihdoin ja viimein. Kaikin puolin päivitetty.

Söin tänään suklaata.
Jee! Ihmismäistä toimintaa.

Aikani sitä jyystettyäni alkoi kuitenkin kirvellä niin pahasti, että jouduin juomaan litratolkulla vettä ennen kuin oloni parani. Leikkaushaava nielussani ei siis olekaan vielä ihan kunnossa, mutta ähäkutti, sainpas edes tehtyä jotain mikä minulta piti olla vielä kiellettyä. Melkoisen invalidisoiva leikkaus, vaikkei kestänyt kuin puolisen tuntia, perkele, ei voi muuta todeta.

Kyllä tämä tästä vielä lähtee.

Husky Rescuen uusi sinkku on muuten aika kivaa tavaraa. Olen yllättynyt, että se löytyy näinkin vaivattomasti netistä - ja ilmeisesti laillisesti.

Selvisin sairaalasta kotihoitoon asti vihdoin. Eilen iltapäivällä kotiuttivat. Sairaalassa on ihan mukavaa olla niin kauan kuin on väsynyt ja kipeä, mutta sitten kun haluaisi oikeasti tehdäkin jotain, sieltä lähtee mielellään pois.

Nielurisat lähtivät siis maanantaina kävelemään Hämeenlinnan keskussairaalassa. Seitsemältä aamulla osastolle, pian esilääkitystä turpaan ja ennen yhtätoista haettiin leikkaussaliin. Kävi aika hyvä tuuri, sillä en saanut nukutuksesta pahoinvointia: vastaleikatulla nielulla oksentaminen ei ole mitenkään houkutteleva ajatus. Hoitaja myös valisti, että oksentelu on yleistä nieluleikkauksen jälkeen, sillä leikkaussalissa vatsaan kertynyt veri tulee yleensä sitten myöhemmin sitä kautta pois. Huf, tiesin, että haluatte kuulla tämän, mutta säästyin siltäkin.

Ensimmäiset kaksi päivää sairaalassa nukuin, sekä nukutusaineiden että kipulääkkeiden vaikutuksesta, kyllä nuo kotiinkin määrätyt lääkkeet tainnuttavat ihan mukavasti. Ja ruoka on kylmää ja sosemaista. Älkää ikinä maistako kylmää ja sosemaista sairaalaruokaa, se on ihan kamalaa. Laihdun tämän toipilasajan aikana varmaankin kymmenen kiloa.
Toisena hoitopäivänä olisi ollut jo tarkoitus päästä kotiin, mutta lämpöni nousi eikä puhekaan vielä onnistunut kehuttavasti, joten leikannut lääkäri määräsi antibiootteja tiputuksena vielä vuorokaudeksi. Sain myös kuulla, että kitarisa poistettiin samassa sessiossa. Oli kuulemma sekin tulehtunut ja suurentunut, eikä sitä oikeastaan edes pitäisi minun iässäni enää olla välttämättä ollenkaan. Päästiinpähän siitäkin.

Olen säätänyt Viite.orgin Personaliin kovaa vauhtia uutta versiota joka on myös aikalailla valmis, mutta koneeni näyttö hajosi viikonloppuna enkä omista toista. Toivottavasti saan sen pian kuntoon. Ärsyttävää, mutta onneksi on tämä kannettava, että saan edes jotain tekemistä sairasloman aikana.

Voisin syödä lisää hedelmäsoseita.