Näpertelin uuden teeman Wordpressiin, kuten huomata saattaa. Värimaailma on jälleen jotakin aikaisemmasta poiketen, mutta eiköhän tämä ihan mukavalta näytä. Sanon aina näin - vaihdankohan ulkoasua liian harvoin?

Nyt on blogissa enemmän sisältöäkin, tuolla ylhäällä on muutama linkki. Tosin vain yksi niistä on uusi, loput kolme päätin ovelasti heittää sinne ihan vain saadakseni tästä käytännöllisemmän. Katsotaan nyt, miten tulee toimimaan. ;)
Ulkoasussa esiintyvä kuva on Saksasta Würzburgin kaupungista. Itse otettu.

Elämään kuuluu muuten ihan mukavaa, melko tavallista, viimeistä sunnuntai-iltapäivää ennen lomaa ja teemukin vaalea sisäpuolikin tummenee jo silmissä tässä vaiheessa päivää. Eilen kuvittelin valvovani nähdäkseni American Beautyn, mutta minä idiootti nukahdin juuri ennen. Että se siitä leffaillasta.

Luovutin musiikkiopistopaikkani pois. Kävin suorittamassa viimeisen tutkinnon, kävelin ulos musiikkiopistosta ja that’s it. Kuusi vuotta takana päin, ja on vähän hassu fiilis, että nyt voin soittaa mitä tykkään.

Kai se ripari nyt sitten käytännössä alkoi, kahden viikon päästä olenkin jo varsinaisella leirillä. Raamatuntuntemukseni on tosiaan naurettavan huonoa, sillä ensimmäinen kysymykseni oli “ai ristiinnaulittiinko Jeesus Uudessa Testamentissa?” Olin ihan tosissanikin. Ehkäpä vaellus ei pidä sisällään niin paljoa raamatunlukua kuin alkuopetusleiri piti.

Herättiin muuten sunnuntaiyönä kaikki siihen kun - yllätys yllätys - koko leirikeskuksen kännykät soi. “Lordi voitti Euroviisut!!!11″

Kävin tänään korvatautien pkl:lla. Lääkäri luki sairauskertomusta ja totesi tympeänä, että “no kun on kerran vasta kaksi kuuria plus yksi suonensisäinen takana, niin kannattaako sitä nyt sen kummempiin toimiin edes ryhtyä.” Otettuaan lampun ja vilkaistuaan pikaisesti nieluani oli toinen ääni kellossa. “Kyllä ne täytyy ehdottomasti ensi tilassa leikata!”
Ei siinä auttanut sitten mikään, mutta ilmoitin, etten ehdi ennen elokuuta maata sairaalassa yhtäkään päivää. Elokuussa siis leikataan, hard rock hallelujah.

Viikonloppuleiri lähestyy, uusia ihmisiä omg omg!

Koitan paikata lukuisia (kymmeniä) poissaolotuntejani tsemppaamalla kokeissa vielä, kun se on mahdollista. Taitaa olla ensimmäinen kerta kun meikäläinen tekee tosissaan työtä yläasteaikana, ja sekin työ on, no, lukeminen kokeisiin kertaalleen huolellisemmin. Vaikka nämä viime tingassa nirhityt koearvosanat tuskin mitenkään radikaalisti vaikuttavat yhtään mihinkään.

Sairastaminen saa luvan loppua tähän, minähän en peru kesäsuunnitelman kesäsuunnitelmaa, olkoonkin tarvetta leikkaukselle.

Niinhän se tauti sitten uusi, mahtaako antibiootit enää purra ollenkaan… sunnuntaina loppui siis edellinen kuuri ja eilen alkoi taas kipu ja nielu turvota. Tänä aamuna olin lääkärissä ja sain uuden kuurin lääkkeitä. Antibioottejako sitten loppuelämä? Lähetteet on toki korvapolille ja vaikka mihin, mutta eipä siitä mitään hyötyä ole tähän hätään kun jonotilannetta vilkaisee. Leikkaus on olemassaoleva vaihtoehto, mutta näyttää siltä että on sinniteltävä lääkkeillä tämä kuukausi (en viitsisi mennä toipilaana riparille) ja seuraavakin, kiitos kielikurssin.
Kunhan en nyt ihan heti joutuisi taas sairaalakuntoon, niin mikäs tässä lääkityksessä.

Olivat kovin pahoillaan Helsingin Namikan porukka, kun unohtivat lähettää kutsun riparin alkuopetusleirille. Onneksi on muitakin ryhmiä, joten on vielä tiedossa iloinen viikonloppuleiri vieraan ryhmän kanssa toukokuun loppupuolella. Jippijai!

Mielipidekirjoitukseni julkaistiin Turun Sanomissa. En ehkä ole oikeasti aivan noin kasvatustätimäisellä kannalla, mutta aihe oli valmis ja syntyi mitä syntyi: äidinkielen ainehan tuo on.

Vapun jälkeinen olotila, eikä edes ole krapula! Halleluja.
Olin eilen ottamassa vähän olutta. En paljoa, mutta tarpeeksi. Ei oikein mennyt alas kuin muutama, kai senkin voi laittaa tämän taudin piikkiin. Eikä ollut muutenkaan juhlatuulella.

Käänsin tänään seinäkalenterini (kyllä, en osaa elää ilman vanhaa kunnon seinäkalenteria) toukokuulle. Chaplin-kalenterin mukaan punainen May, 23 koulupäivää jäljellä, siitä huolimatta 9 koetta.
Kolme viikkoa sitten muistaakseni kalhasin vielä lahkeet loskassa ulkona, nyt ei tarvitse kärsiä enää edes mudasta. Kesäfiilis ei ole vielä iskenyt.

Toisaalta näiden kahdenkymmenenkolmen koulupäivän jälkeen alkaa kesän propagandaosuus, Lapinvaellusripari alkaa 5. kesäkuuta. Siitä puheen ollen aikaisemmin saamieni tietojen perusteella kuluneena viikonloppuna piti olla ns. alkuopetusleiri Karjalohjalla, josta en saanut kuitenkaan informaatiota postissa kuten piti. No, enhän minä silloin sellaiselle osaa tai muista mennä. Kaikenlaista sähläystä minun riparini kanssa on ollut muutenkin, sillä peruutuspaikan saaneena kaikilla tahoilla ei ollut minun nimeäni osallistujalistassa ja siitä koitui aluksi epäselvyyksiä.
Soitan sinne huomenna ja saavat joko kuitata asian tai järjestää jotakin korvaavaa, oma mokansa. Perkele kun ei osata asioita hoitaa, niin.

Labraan vielä ensi viikolla kun antibioottien vaikutus on loppunut.