Blogini ei kuulemma ole tarpeeksi henkilökohtainen.

Mietitäänpä syitä siihen.

Oli aika, jolloin kunnon teinin tavoin angstasin kaiken blogiini. Silloin ei ollut mitään tietoa siitä, että julkiseen blogiin voi löytää kuka tahansa halutessaan tai aivan vahingossa, ystävämme Googlen avulla. Internet on media, ja sinne kirjoittaminen on käytännössä sama asia kun kirjoittaisit lehteen; lehden levikki ja sivuston käyttöstatistiikat ovat suhteessa toisiinsa, mutta kuka tahansa voi saada tekstin käsiinsä.

Näin siis kävi ja meni pitkään ennen kuin tajusin, että tätä angstista blogiani, jonka merkintöjä ei enää mistään päin Internetiä löydy, oli eksynyt ystäviä, puolituttuja ja ainakin yksi utelias ala-asteen 3.-4. luokkien opettajani, jolla on muutenkin taipumus tunkea nenänsä monen vuoden takaisten oppilaidensa asioihin jotka eivät hänelle kuulu. (Merkintä Liimanhaistelija sisälläni kertoo tästä episodista.) Ihme, ettei kyseinen henkilö ole ajan myötä oppinut pitämään huolta omista ja läheistensä asioista. Minä olen nykyisin pelkkä puolituttu.

Mutta öh niin asiaan. Voisin tietysti kirjoittaa livejournaliin friends only -blogia, mutta en minä muutenkaan jaksa laverrella kornisti kaikkia huoliani kenellekään netissä. Anteeksi, mutta se on perseestä. Niinpä mielipide tai iloinen ketään kiinnostamaton small talk, jota nykyinen nettipäiväkirjani sisältää, on ainoa fiksu vaihtoehto kohdallani. Saanpahan jotakin tekemistä.

Kevät iski vihdoin minuunkin. Tajusin sen muutama päivä sitten: perkele, nyt on maaliskuun puoliväli. Kaksi ja puoli kuukautta lomaan. Minulle tämä tosin merkitsee rippileirin alkamista, tuplastressi ja kädet tärisee saadessaan lukuvuositodistuksen käsiin. Näin arvailen.

Kevätaurinko jaksoi piristää pari päivää, nyt se alkoikin tympiä, sillä kuitenkin, kaksi ja puoli kuukautta aikaa olla tympääntynyt. Ei sitä koko aikaa jaksa olla innoissaan.

Kela, kansalaisten ystävä. Ei korvata mitään hylkypäätös kiitos hei. Olkoonkin matkakuluja vaikka tonniviisisataa, ei korvata jos käynnit eivät ole lääkärikäyntejä. Vaikka erikoissairaanhoidon on määrännyt lääkäri, lääkäri ei anna hoitoa, ja siksi sen vuoksi koituneet matkakustannukset eivät ole korvattavia.

Hoidon antaja voisi olla myös lääkäri, jolloin kulut korvattaisiin. Hoito ei tällöin eriäisi nykyisestä mitenkään, kunhan olisi titteli lisää.
Bang bang bang.

Pohdin tässä vasta muutama päivä sitten, että jo nyt on kumma kun ei minuun iske mikään tauti. No, eilen alkoi sitten maantiedon tunnilla kuume nousta ja lämpötila jatkoi iloisesti nousuaan sitten koko päivän. Illalla tosin unohdin ottaa kuumetta alentavan lääkkeen ennen nukahtamista ja siitähän vasta riemu ratkesi.

Kuumetta alentava lääke on minulle pakollinen ennen nukkumista jos olen sairaana. Kärsin nimittäin niin karmeista kuumehoureista, ettei tosikaan. Ja koska illalla unohdin ottaa moisen lääkkeen, löysin itseni yhdeltä yöllä pomppimasta lumihangessa melkoisen vähissä vaatteissa.
Tänä iltana sidon itseni sänkyyn kiinni ja vedän paketillisen lääkkeitä.

Sain myöskin uuden ulkoasun valmiiksi Viite.orgiin. Vanha ulkoasu jäi tänne blogiin, koska tuo ei oikein käynyt yhteen tämän systeemin kanssa. Tavoistani poiketen tein ensimmäistä kertaa domainhistoriani aikana ulkoasun kuvasta, joka ei ole itse ottamani (lupa julkaisuun kuitenkin on!). Ehkä kestän sen. En ole viime viikkoina - tai oikeastaan kuukausina - päässyt juuri ollenkaan kuvaamaan, koska kamerani on hajonnut. Kesällä sitten uusi, toivon mukaan.

Hieno päivä, vaikkakin lunta korvaan vielä edellispäivääkin enemmän. Pitkästä aikaa myös kulttuuria eikä pelkkää chillaamista ympäri (itäistä) kantakaupunkia! Ars 06 oli toki vaikuttava näyttely, vaikkakin itsestä räpsityt taidehomokuvat jäivät väliin kokonaan. Yleensä taitaa olla niin, että nykytaidetta joko rakastaa tai sitten sitä vihaa. No, minä en jaksa tehdä kumpaakaan, tai en ainakaan myönnä. Taitaa olla myöskin niin, että edustamalla jompaa kumpaa äärilaidan mielipidettä haluaa lähinnä edustaa sitä ihmisryhmää joka sinun lisäksesi niin tekee. Melkoisen typerää.

Käytiin Bulevardilla kerrostalokaksiossa, ts. itseäni parempien ihmisten getossa, eh heh heh.

5.jakso alkaa maanantaina, siispä huomenna takaisin Ypäjälle. Millä, se on vielä epäselvää (perkeleen autoliikennelakkohomot saatana!). Kahdeksan jaksoa vielä edessä, sitten voidaan jo puhua ihan toisin päin - toivon mukaan. Alkaa olla pipo kireällä. Turhan aikaisin, sanon minä.

Linja-autoliikenteen lakko alkaa sunnuntaina kello 18.00. Great. Täytyy siis lähteä Ypäjälle junalla. Katsoin aikatauluja ja parhaimmillaan ei kestä matka kuin puoli tuntia bussia kauemmin - hieno homma. Soitin asiasta tänään porukoille ja uhkasivat ajaa hakemaan motiivinaan “nähdään samalla niitä lapsenlapsiakin”. Mitenkä vaan sitten niin.

Kävin leffassa siskoni kanssa muutama tunti sitten. Match Point oli kohtalaisen hätkähdyttävä elokuva. En ole nähnyt toista, joka lopussa osoittautuikin ihan toisenlaiseksi kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää. Mielettömän rohkea juoni! Käykää katsomassa.

Suvi-Anne Siimeskin otti hatkat. Vasemmistoliitosta katosi kertaheitolla tyyli ja minunkin silmissäni se leimautui vanhoillisemmaksi puolueeksi kuin edes pitäisi olla.