Lueskelin noin viikko sitten bussissa kotiin päin Helsingistä tullessa matkustajille tarkoitettua asiakaslehteä Expressiä. Kyllä, minulla oli tylsää, ja olin jo nukkumisenikin nukkunut (bussiemäntä tuli tökkimään kylkeen lippujen tarkistuksen yhteydessä). Silmäni osuivat “Luovuus on jokamiehenoikeus” -nimiseen artikkeliin, jossa oli haastateltu kasvatustieteen tohtori Jussi T. Koskea.
“Luovuus kuuluu kaikille”, julistaa Koski. “Luovuus on kykyä tuottaa jotakin uutta tai muuten vaan haluttavaa”
“Pelkistetyimmillään luovuus on yritystoiminnassa sitä, että tuotamme asiakkaillemme hyötyjä ja lisäarvoa”
Kasvatustieteen tohtori lähtee mielestäni tarkastelemaan aihetta aivan liian vaikeasta ja olemattomasta näkökulmasta. Artikkelissa hän myöskin vetoaa Raamattuun ja toteaa, että työstä on tullut yhteiskunnalle välttämätön paha siksi, että Raamatun luomiskertomuksessa se annettiin ihmisille rangaistuksena. En ole typerämpää argumenttia kuullut aikoihin - kuin en myöskään turhempaa artikkelia. Sillä ei ollut minulle kerrassaan mitään tarjottavanaan.
Onko luovuus tosiaankin pelkästään sitä, että nauttii työnsä raatamisesta koska haluaa sitä kautta kehittää itseään? Että samalla myöskin tuottaa siitä muille hyötyjä? Mitä väliä sillä hyötyjen tuottamisella on - eikö luovuus ole muutakin kuin työn yhteydessä tapahtuvaa luovuutta josta jää konkreettisia hyötyjä muille? Onko se sitten pelkkää paskaa jos luovuutensa kautta haluaa tuottaa hyötyjä vain itselleen?
Totta kai jokainen vähänkin luova ihminen haluaa yhdistää työn ja luovuuden, koska silloin siitä luovuudesta saatu terapeuttinen hyöty tuplaantuu. Mutta se, etteikö se olisi luovuutta, on aivan käsittämätön väite.
“Lapset eivät ole luovia. Lapset eivät tuota hyödyllisiä asioita. Luovuuteen sisältyy aina asiantuntemusta ja se perustuu osaamiseen. Lapset eivät ole luovia, mutta he ovat hyviä mielikuvittelemaan.”
Voi lapsiparkoja. On totta, että fiksu ihminen käyttää luovuuttaan työnsä yhteydessä ja näin ollen se perustuu asiantuntevuuteen ja osaamiseen, mutta eikö lasten mielikuvitus ja “hyödyttömien” asioiden tuottaminen ole luovuutta? Eri ikäryhmillä luovuus ilmenee eri tavoin, ja lapsilla juuri tällä tavalla. Lapsilla ei ole asiantuntevuutta, mutta heillä on aivan omanlaisiaan näkökulmia, joita ei tule missään tapauksessa vähätellä.
Yhdessä asiassa olen herra Kosken kanssa yhtä mieltä: paras keino tappaa luovuus on katsoa enemmän televisiota. Muita ei sitten olekaan. Herra Kosken väitteetkin kuulostaisivat uskottavimmilta, jos perusteina käytettäisiin oikeita lähteitä. Ei Raamattua. En minäkään perustele Sormusten herralla väitteitäni.