Ohi on, oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti, ei muistella pahalla. Kolmensadankuudenkymmenenyhden päivän päästä uudestaan. Ei odoteta innolla.

Pari erinomaista kirjaa, dvd-elokuva, itse täydensin vähän levyhyllyäni. Vanhempani kustansivat myös digiboksin, minä paraskin telkkarin orja, kyllä tuo ihan hyödyllinen vehje on täällä kun analogisena kanavien määrä on mitätön ja niistä ei yksikään oikein tykkää näkyä. Näin siis.

Neljän seinän sisällä (tai ylipäänsäkin toimettomana) alkavat hermoni kiristyä jo ihan mukavaan malliin. Kuusi päivää, tosin tänään paukkasin faijan mukana Tampereelle. Tampereelle! Mitä minä Tampereella. Minulle tuntematon suuruus. Enkä aio sinne muuttaakaan (kuten joskus harkitsin), joten oli kiva lähteä pois. Ihan mukavan kokoinen kyllä, mutta en tykkää Suomessa sisämaakaupungeista. Vaikeaa tämä elämä.

Jos lomani jatkuu tähän malliin, sitä on ihan liikaa jäljellä.

Quintessencen Emma Salokoskelta sooloilua, ostin levyn ja se kuluu kohta puhki. Aivan käsittämättömän hyvää meininkiä.

Lomaa pukkaa. Eilen olin aamulla ns. joulujuhlassa, joka piti sisällään lähinnä istumista, glögiä, joulutorttuja ja paljon paljon small talkia. Tällaisestahan minä tietysti pidän. Sainpa siinä sitten vielä väliarviointini, jonka keskiarvoksi laskin 9,4. Olen joo tyytyväinen. Ehdin juuri sopivasti hengähtää, ennen kuin nelosjakso 9.1 alkaa. Se ei ole kovin herkkujakso.

Kuluneella viikolla ajatuksia herätti eräs uskonnonopettajani pitämä päivänavaus. Aiheena oli hänen henkilökohtainen närkästyneisyytensä siitä, miten joulua ei kunnioiteta varsinaisessa merkityksessään eli kristillisenä juhlana, Jeesuksen syntymäjuhlana. Nykyään kun uskonnonvapauslakia hyväksi käyttäen kouluistakin pyritään karsimaan kaikki vähänkin uskonnolliseen viittaava pois, etteivät eri uskontokuntiin kuuluvat tai uskonnottomat loukkaantuisi. Pähkinänkuoressa näin siis. Itse en ole aivan samaa mieltä. Toki olisi ihan mielenkiintoista, jos hillitysti ja suvaitsevasti niin kristityt kuin muslimitkin tunnustaisivat uskontoansa vaikkapa koulussa. Mutta eivätkö uskonnottomat sitten juhli joulua - jos se kerran on ennen kaikkea kirkollinen juhla? Vaikka kuulunkin evankelis-luterilaiseen kirkkoon, minulle joulu ei ole Jeesuksen syntymäjuhla tai jotakin vastaavaa. Olkoonkin saanut alkunsa tästä, mutta ei se sitä kyllä nykypäivänä enää laajemmin tarkasteltuna ole. Ei sillä, että kieltäisin joulun juhlimisen kristillisenä juhlana niiltä jotka niin haluavat.

Tai ehkä voisin vaan vetää henkeä ja laskea kymmeneen, rippikoulussa kun kuitenkin olen.

Aivan kamalaa. Olin sunnuntaina ensimmäisen kerran kirkossa. Kauneimmat joululaulut. Ensinnäkin täytyy todeta, että ne penkit ovat selkeästi suunniteltu syntistä kansaa ajatellen. Puolitoista tuntia siinä paikallaan ja selkä tohjona.

Kuin myöskin keuhkot! Ensijärkytyksen hälvennyttyä yllätin itseni hakkaamasta yläparven kaidetta. Tokihan mulla oli siinä seuraa.

Kaikkeen sitä ihminen ryhtyy. Vaellus, Antti, vaellus. Se tulee varmasti korvaamaan tämän kaiken.

En tiedä, voisiko tätä kutsua vain aivopesuksi vai pitäisikö sille viritellä jokin hienompi nimitys.

Joulumusiikille nimittäin. Saan kohta jo pysyvän aivovaurion. Ensimmäisen, hetkellisen sokkitilan aiheutti Stokkan joulujazz. Se sai minut suuntaamaan ensimmäisestä ovesta ulos ja palaamaan vasta seuraavana päivänä takaisin, jolloin kaikeksi onneksi musiikki oli vaihdettu siedettävämpään tavaraan. Ja sain suoritettua haluamani ostokset. Tosin eipä tuo paljoa auttanut, sillä suoritanpa pakollisia ostoksia tai jotakin muuta missä tahansa milloin tahansa joulukuussa, korviini kantautuu mitä kamalampia uusia coverbiisejä aataminaikaisista jouluvirsistä aina 90-luvun iskelmähitteihin. Mutta stokkan senpäiväistä joulujazzia kamalampaa en ole kuullut. Ja minäkin kun olen mukamas jazzin ystävä.

Olen myöskin koittanut pohtia, että mitä odotammekaan tältä joululta. Tajusin, että viikon päästä on jo tapaninpäivä ja tajusin myös, etten ole ostanut lahjan lahjaa! Onneksi voin aina vedota siihen, että juon ja poltan vaan kaikki rahani (eipä tosin tule useimmiten käytettyä niinkään hyödyllisesti), eikä minulla myöskään ole minkään lajin säännöllisiä tuloja. Joulun jälkeen toki rahaa on riittämiin, sitten ostankin myöhäisiä joululahjoja itselleni. Eikä tänä jouluna edes ole ketään spesiaalinaishenkilöä, jolle lahjan voisi antaa.

Niin, tältä joululta ei ole odotuksetkaan kovin korkealla. Itse asiassa toivoisin että aattoilta olisi jo ohi. Voisin oikeastaan olla vaikka töissä tuon illan; en oikein tiedä miten pitäisi suhtautua ajatukseen kylmän kinkun syömisestä ja kahvin hörpiskelemisestä omassa seurassani.

Okei, en oikeasti suhtaudu siihen noin kyynisesti.

Joskus hilluessaan tähän kellonaikaan koneella käy mielessä, miten tämä päivä onkaan tullut kulutettua. Kokoankin pienen listan asiasta.

* Kello 16.30 tulen kotiin.

* Kello 17.00 istahdan koneelle.

* Kello 18.00 tuuletan huoneeni koska koneella istuminen on rankkaa.

* Kello 18.45 Suomen Gallup soittaa ja vastaan olevani erittäin tyytyväinen presidentti Tarja Haloseen työssään.

* Kello 19.15 keitän kupillisen.

* Kello 19.20 istahdan koneelle.

* Kello 20.00 istun koneella.

* Kello 21.00 tuuletan huoneeni koska koneella istuminen on rankkaa.

* Kello 22.10 keitän kupillisen.

* Kello 0:20 lisään entryn Wordpressiin.

Joskus sitä tuntuu siltä, että olisi voinut tänäänkin tehdä jotain hyödyllistä.