Jokelan kouluammuskelun aikaansaamaa keskustelua, harvemmin vapaaehtoisesti, seuranneena, olen kiinnittänyt yhteen asiaan erityisesti huomiota.

Syytä etsitään luokattomasta lukiosta.

Keskustelupalstoilta löytyy kasoittain “Vihainen isoäiti” -nimimerkkien takana piileskelevän vanhemman herrasväen kannanottoja. Argumentointi on jäänyt “silloin kun minä olin nuori”-asteelle. Hyvä nimimerkki vihainen isoäiti -42, minä sanon sinulle seuraavaa: sinun aikakautenasi koko Suomen koulutusjärjestelmä toimi ihan eri tavalla.

Joku keskustelija halusi lukioon tiukan tasaisia koulupäiviä kahdeksasta neljään vartin välitunneilla ja puolen tunnin ruokatauolla. Joku halusi kieltää työnteon kokonaan lukiolaisilta. (Samainen henkilö ei vastannut lainkaan kysymykseen, millä monet lukiolaiset sen jälkeen kustantavat opiskelunsa?)

Oi pointti, minne katosit. Jos alunalkujaan haluttiin keskustella nuorten mielenterveysongelmista, jäi aihe hyvin äkkiä kun keskustelua lähdettiin viemään toiselle tasolle vetämällä kukkahatut päähän.

Unohdettiin muun muassa, etteivät läheskään kaikki toisen asteen opiskelijat ole lukiossa.

Ja samalla sitten se, että mitä se luokattomuus oikeastaan käytännössä tarkoittikaan. Varsinkin Jokelan koulukeskuksen tapauksessa: alle 200 opiskelijan lukio sitä tuskin pystyy toteuttamaan kunnolla.

Suomen kerrostaloasujilla on kovat paikat edessä. Yhä useamman asunnon läpi on pyyhkäissyt ja tulee pyyhkäisemään aalto, joka vie kaiken altaan ja ajaa asunnosta kadulle. Voin luvata sen.

Putkiremontti nimittäin.

Pääkaupunkiseudulla putkiremonttien määrä ja tarve kasvaa kasvamistaan. Palasin itse noin viikko sitten asuntoon, joka on ollut täydellisen putkiremontin alla viimeiset kuusi viikkoa. Paluu ei ollut mieleinen, sillä vielä alkuviikon asunto oli täyden sekasorron vallassa: vessaa ei voinut käyttää eikä sähkötkään koko kämpässä toimineet.

Toisaalta muiden nurkissa pyöriminen alkoi ottaa niin paljon pannuun, että halusin sen loppuvan heti. Ensi viikolla rempan pitäisi valmistua kokonaisuudessaan ja valtava siivousurakka alkaa, mutta alkakoon: sittenpähän se on ohi!

Onnea niille, joilla remontti on edessä. Onneksi taloyhtiössäni on hoidettu asia niinkin fiksusti, että homma saatiin hoidettua puolessatoista kuukaudessa.

Se on silti ihan perseestä, kun vielä väliin osuu lukion koeviikko ja opiskella pitäisi noin muutenkin.

Uskomaton ilmiö tuo Naamakirja. Ai mikä? No Facebook!

Tulin viikonloppuna käymään vanhempieni luona, talouteen, jossa on kolme internetyhteydellistä tietokonetta. Kahdella niistä feisbuukataan juuri nyt. Kahden aikuisen, naispuolisen ihmisen toimesta.

Minusta on ihan oikein, että jotkin työnantajat ovat kieltäneet feisbuukkailun. Seuraavaksi sellainen kielto tarvitaan koteihin. Ei feisbuukkausta, kun taloudessa on muita ihmisiä, joiden kanssa voisi seurustella.

Kuunnelkaa järjen ääntä sellaiselta, joka ei (vielä) feisbuukkaa.

Nasujaiset, tuo lukion vanhempien opiskelijoiden lahja juuri aloittaneille.

Otin viime perjantaihin saakka puhtaalla huumorilla puheet nasujaisista. “Mä pieksen sut sitten siellä”, sai(mme) kuulla useasti, useammin kuin kerran kuluneen kesän aikana.

Joojoo samoin.

Näin sitten uhraamatta ajatustakaan nasujaisille vedin perjantaina trikoot jalkaan ja kaulaani vähintäänkin kornilta kalskahtavan kyltin “Taide tulee minuun” sekä värjäsin kasvoni vihreiksi, kuten kaikkien ryhmänohjausryhmääni kuuluvien käskettiin tehdä. Aloittaessani aamulla muuten kovin rauhaisaa ranskantuntia kurssin opettajan kommentit - ja käytävästä kuuluva kiljunta - alkoivat epäilyttää. Ihan vähän vain.

“Ranskassa nasujaiset ovat kiellettyjä lukuisten niistä aiheutuneiden oikeudenkäyntien vuoksi!”

Okei, myönnetään, harkitsin vaikka mitä käyntejä useaan otteeseen iltapäivällä noin puolitoistatuntisen rääkin aikana. Uskomatonta, mitä minäkin suostun tekemään: naama vehnäjauhossa ja polvet paskana suostun vielä laulamaan. En juuri myöntänyt tuota!

Loppupeleissä ihan hyvät kekkerit oli, kiitti vaan letuista. Kallion lukio on sittenkin ihan mukiinmenevä opinahjo - nasutuksen jälkeen. Jälkeenpäin ajatellen minulla oli jopa joissain määrin kivaa.

Joskus käy näin.