Seuraako jatkoa ensimmäiselle ilmastosodalle?

Puhe Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 23.9.2017

Keväällä 2016 amerikkalaisessa tiedelehdessä (PNAS) julkaistun tutkimuksen mukaan hedelmällisen puolikuun aluetta vaivasi ennätyksellinen kuivuus 2006-10. Puolitoista miljoonaa ihmistä pakeni Syyriassa maaseudulta kaupunkeihin, joissa köyhyys ja tyytymättömyys hallintoon lopulta purkautuivat protesteiksi ja yhteenotoiksi.

Nykyinen ihmisvirta Välimeren yli saattaa olla esimakua tulevasta. Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa on 500 milj. ihmistä aivan Euroopan porteilla. Viime kesänä alueella koettusta sietämättömästä kuumuudesta tulee uusi normaali.

Lämpenemisen rajoittaminen kahteen asteeseen ei ole mikään maaginen turvaraja, vaan jo nykyinenkin lämpeneminen muovaa olosuhteita epäsuotuisaksi eri alueilla. Luku on arvioitu hillinnän ja sopeutumisen kannalta mahdolliseksi vielä saavuttaa.

Aikaa venkoilulle ei ole paljon, koska lämpötila verrattuna luotettavan ja kattavan tilastoinnin alkuun saavutti yli asteen rajan. Tarvitaan vähähiilistä taloutta nopeasti. Se voi edellyttää myös ydinvoimankin hyväksymistä. Tarvittavan keinovalikoiman suhteen olemme viisaampia keväällä, kun uusi kansainvälisen ilmastopaneelin raportti valmistuu.

Suomen vesittämä metsädirektiivi on vaikutuksiltaan edesvastuutonta politiikkaa, joka voi tehdä ilmastopolitiikkaan Indonesian kokoisen aukon. Persujenkin olisi syytä luopua eurovaaleissa viljellyistä ajatuksista ja ottaa ilmastotiede vakavasti.

Valitettavasti myös digitalisaatioon ja uusiutuviin liittyy vähemmän puhuttu likaisempi puoli, josta Tuija Luhta puhui hyvin. Yhdyn hänen vaatimuksiin kaivannaisstrategiasta.
Niiden tarvitsevat kaivannaiset voivat pilata elinympäristöjä ja ruokkia konflikteja, kuten kolumbiitti-tantaliitti Kongossa. Tarvitsemme ilmastopolitiikan rinnalle parempaa valvontaa konfliktimineraalien suhteen ja Green mining- periaatteiden läpivientiä. Puolueella olisi syytä olla kaivannaisstrategia.

Antti van Wonterghem

Viitteen jäsen