Viitteen kysymykset puolueen puheenjohtajaehdokkaille – osa 3

Vihreillä on jäsenäänestys puheenjohtajasta 29.5. – 7.6.2017.

Viitteen hallitus on laatinut ehdokkaille kolme laajaa kysymystä, joiden vastaukset esitellään kolmessa kirjoituksessa.

Vastaukset julkaistaan sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

Osa 1, Osa 2

Kysymys 3: Tieteen tärkein periaate on, että uusi todistusaineisto voi muuttaa käsityksen siitä, miten maailma toimii. Tämä periaate on Viitteen mielestä tärkeää myös politiikassa. Kerrotko esimerkin, missä itse olet muuttanut mielipidettäsi oppiessasi uutta. Minkälaisen prosessin kautta poliittinen liike voi uskottavasti muokata kantojaan ajan kuluessa?

Touko Aalto:

Olen kriittinen rationalisti. Ajattelin siis niin, että kaikki päätökset perustuvat tiettyyn aikaan, paikkaan ja sillä hetkellä olevaan parhaaseen tietoon. Kun aika, paikka ja käytettävissä oleva tieto muuttuu, täytyy myös omia perusteluita tarkastella uudestaan. Minusta on hyvä pitää itsensä jatkuvasti hieman epämiellyttävässä mielipiteiden ja arvojen ristipaineessa, jotta joutuu väkisinkin arvioimaan omia mielipiteitään ja niiden perusteluita uudestaan ja uudestaan.

Olen aikaisemmin ollut sitä, mieltä että myös vahvemmat oluet voidaan tuoda ruokakauppoihin. Olen esittänyt, että alkoholin kulutusta ohjattaisiin yhä enemmän verotuksella siten, että nykyinen kakkosolut olisi selkeästi edullisempaa, keskioluen verokohtelu olisi nykyisenlaista, mutta siitä vahvempien oluiden verokohtelu olisi selkeästi kireämpää. Erillisten veroportaiden rakentaminen ei ole kuitenkaan tietojeni mukaan EU-olosuhteista mahdollista.

Olen tällä hetkellä aikaisempaa kriittisempi vahvempien oluiden ja limuviinojen vähittäismyynnin vapauttamisen suhteen, jos uudistuksessa ei pystytä hyödyntämään yllä kuvattua veroporrastusta. Näin ollen en hyväksy hallituksen esitystä alkoholiuudistuksesta vähittäismyynnin osalta. Tähän on vaikuttanut nimenomaan sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntijoiden näkemykset vähittäismyynnin vapauttamisen haitoista kansanterveyden kannalta. 70 prosenttia alkoholilainsäädäntöön lausunnon antaneista tahoista suhtautui hallituksen esitykseen kriittisesti, nimenomaan terveysjärjestöt. En voi sivuuttaa asiantuntijanäkemystä, tässäkään asiassa.

Mielestäni alkoholipolitiikan vapauttaminen täytyy aloittaa ravintoloista, ei vähittäismyynnistä. Alkoholin absoluuttisen kulutuksen kasvu ja kulutuksen ohjaaminen kolmosesta nelosolueeseen on kansanterveyden kannalta hyvin haitallista. Sallisin kuitenkin pienpanimoiden suoramyynnin, ravintoloiden ulosmyynnin sekä ylipäätään ravintoloiden nykyistä vapaamman toiminnan.

Mika Flöjt:

Olen muuttanut kantaani siinä, kun katsoin globaalin ilmastonmuutoksen rajut ilmiöt olevan vielä estettävissä tällä vuosisadalla. Sittemmin olen muun muassa perehtynyt WMO:n (Maailman ilmatieteenlaitoksen) yläilmakehästä mitattuun dataan perusteella ja tullut kokonaisarviolla käsitykseen, että jo meidän sukupolvi tulee näkemään merkittäviä sään ääri-ilmiöitä ja ilmastonmuutoksen haasteita yhteiskunnille. Lisäksi data osoittaa että jo nyt ilmakehään päästetyt eri kasvihuonepäästömäärät tulee merkittävällä tavalla muuttamaan ilmastoamme sekä aiheuttamaan eri globaalimuutoksien palautemekanismeja. Siksi haluan että yhteiskuntamme alkaa sopeutumaan voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakauteen sekä vähentämään riskiyhteiskuntamme riskejä tuon aikakauden keskellä, jotta Suomi säilyy turvallisena ja eläväisenä myös tulevan muutoksien aikakauden keskellä.

Poliittinen liike voi keskustella eri asioista monella eri tavalla ja keskustelujen kautta asiat selkenevät eri osapuolille. Poliittisen liikkeen on kuitenkin tärkeää pitää kiinni perusarvoistaan, jottei äänestäjät kolhi kannatusta, kuten kävi vuonna 2011, kun osa äänestäjistämme katsoi meidän olevan liian ydinvoimamyönteisiä. Nyt on palautettu uskottavuus Suomen Vihreisiin myös siinä, että se on sitoutunut eurooppalaisen Vihreän liikkeen perusarvoihin mm. Fennovima-Rostatom ja Talvivaara uraanituotanto kysymyksien vastustamisen kautta. On tärkeää edistää tätä kehitystä hajautettujen hybridiuusiutuvien puolesta, uraanivoimaa vastaan, varsinkin kun yli 60% kansasta on lisäuraanivoimaa vastaan eikä myöskään halua uraanituotantoa ja uraanikaivoksia Suomeen.

Emma Kari:

Biomassalla ja biopolttoaineilla oli omassa energiapolitiikassani aiemmin huomattavasti suurempi rooli. Olen kuitenkin muuttanut suhtautumistani paljon kriittisemmäksi nyt, kun tutkimustieto biomassan ilmastovaikutuksista on lisääntynyt.

Poliittiselle liikkeelle on haastavaa muuttaa kantojaan ja näkemyksiään, mutta se on mahdollista keskustelevan politiikan kautta. Vihreät ovat olleet tässä varsin hyviä. Esimerkiksi kynnys ohjelmien ja linjapapereiden uudistamiseen on pidettävä matalalla. Tarvitaan myös paikkoja uusille keskustelunavauksille ja ajattelun viemiselle eteenpäin. Esimerkiksi valtuuskunnalle, puoluehallitukselle ja eduskuntaryhmälle suunnatut hyvin valmistellut keskustelupaperit saattaisivat toimia tässä.

Krista Mikkonen:

On luonnollista, että tutkimustiedon muuttuessa myös kannat muuttuvat. On kuitenkin hyvä muistaa, että etenkin yhteiskunta- ja taloustieteissä täysin arvovapaata tutkimusta harvoin on. Poliittisen liikkeen kannanmuutokset tulee tehdä laajojen keskustelujen kautta tutkimustietoa hyödyntäen ja niihin nojautuen. Ne on myös perusteltava ja muutokset tarvitsevat laajan tuen.

Oma kantani on muuttunut esimerkiksi kotihoidontukeen ja subjektiiviseen päivähoitoon liittyen. Reilu kymmenen vuotta sitten olin valmis rajaamaan subjektiivista päivähoitoa puolipäiväiseksi enkä olisi lyhentänyt kotihoidontuen kestoa. Enää en kannata päivähoito-oikeuden rajausta ja kotihoidontukea tulee mielestäni lyhentää. Mielipiteeni on muuttunut, kun olen kuullut eri asiantuntijoita aiheesta. Lisäksi on asioita, joiden äärelle on pitänyt pysähtyä uudelleen ja miettiä kantaa puhtaalta pöydältä. Tällaisia ovat olleet mm. Nato-jäsenyys ja ydinvoima. Niiden osalta olen kuitenkin edelleen päätynyt kielteiseen kantaan.

Maria Ohisalo:

Geenimanipuloituun ruokaan olen suhtautunut aluksi varovaisuusperiaatteen mukaisesti varauksella. Haluan kuitenkin perehtyä enemmän teemaan ja tarkastella sitä tutkimusnäytön valossa ja niin koko puolueen kannattaa tehdä.

Olosuhteet myös muuttuvat, jonkun lajin uhanalaisuusluokitukset voivat lieventyä tai poistua, minkä tulisi vaikuttaa suojelupolitiikkaan tai sukupuolikiintiöt voivat purra (ja toivottavasti purevat), jolloin niitä ei enää tarvittaisi. Kaikkiaan pitäisi olla etukäteen määritelty aikajänne tai tavoitetaso, jonka kohdalla politiikkaa ja sen toimivuutta arvioidaan.

Olli-Poika Parviainen:

Ajankohtainen esimerkki löytyy tiedustelulainsäädännön kehittämisestä. Olen suhtautunut kriittisesti etenkin verkkotiedusteluun. Aloittaessani eduskunnassa en ollut vakuuttunut siitä, tarvitaanko siviilitiedustelulle ylipäätään uutta lainsäädäntöä. Perehdyttyäni laajasti asiantuntijoiden lausuntoihin ja työskenneltyäni kahden vuoden ajan sisäisen turvallisuuden kysymyksistä vastaavassa hallintovaliokunnassa olen vakuuttunut siitä, että myös siviilitiedustelu tarvitsee uuden lainsäädännön.

Tiedustelulakeja on nyt työstetty parlamentaarisessa työryhmässä, jossa olen toiminut varajäsenenä. Ns. massaurkintaa ei enää onneksi esitetä ja esitystä on saatu ohjattua suuntaan jossa kansallisen turvallisuuden vaarantavat rikokset määritellään tarkemmin ja ihmisiin kohdistuvaa urkintaa estetään monin tavoin.

Asiassa on edelleen joitain selvennystä kaipaavia yksityiskohtia, mutta koska massaurkintaa ei esitetä, tiedustelu on tulossa parlamentaariseen valvontaan, tiedusteluoikeudet ovat useiden palomuurien takana, maailmantilanne on muuttunut ja käytettävissä oleva asiantuntijatieto puoltaa uutta lainsäädäntöä, olen lainsäädännön todennäköisesti valmis hyväksymään. Tarkasti rajattu tiedustelulainsäädäntö yhdistettynä aktiivisiin satsauksiin esimerkiksi tietoturvapuolella ja hybridiuhkia vastaan ovat Suomen ja suomalaisten etu.

Poliittisen liikkeen tulisi käydä jatkuvaa sisäistä keskustelua ja arvioida omaa toimintaansa. Jokaisella puolueella on omat akilleen kantapäänsä ja vaikeat kysymyksensä. Parhaisiin tuloksiin päästään, kun näistä keskustellaan monipuolisesti, analyyttisesti ja ennen kaikkea avoimesti ja yhdessä. Poliittisten päätösten arvopohja on pidettävä vankkana, mutta asioita ja puolueen kantoja tulisi voida käsitellä uudelleen olosuhteiden muuttuessa tai esimerkiksi tiedon ja tieteen kehittyessä ja tuodessa lisätietoa.