Ympäristöuhka nimeltä TTIP

TTIP-sopimus tavoittelee kaupan säädösten yhdenmukaistamista mm. ympäristö- ja terveyslainsäädännössä. Sopimuksen myötä alan lainsäädännön kehitys jäätyisi ja suuryritysten ylivoima-asema vahvistuisi entisestään.

Lainsäädännön on voitava kehittyä ihmisten tarpeiden, tutkimustiedon ja teknologian mukana. Se on demokratian periaate – mutta myös edellytys kestävälle ympäristöpolitiikalle ja ilmastonmuutoksen torjunnalle. Lainsäädännön kehittämisestä tulisi kohtuuttoman vaikeaa mikäli investointisuoja ja USA:n säädökset päästetään vaikuttamaan siihen.

Jos EU:n ja USA:n välinen TTIP-sopimus sisältää investointisuojan muiden USA:n vapaakauppasopimusten tavoin, ympäristöasioiden kehitys jäätyy. Valtiot eivät uskalla enää laatia uusia lakeja ympäristön suojelmiseksi, jos ne voidaan tulkita kaupan esteiksi ja riitauttaa.

Lainsäädöntö ei pelkästään jäädy, vaan myös taantuu. EU parlamentti on jo alkanut tasoittaa tietä TTIP-sopimukselle: se hyväksyi pinnalta pilaantuneiden naudanruhojen pesun hapolla perusteena nimenomaan lainsäädännön yhtenäistäminen USA:n kanssa.

Tällainen käytäntö vaikeuttaa vastuullisesti toimivien pien- ja lähiyritysten mahdollisuuksia kilpailla suuryritysten kanssa. EU:n ympäristö- ja kuluttajasuojelulainsäädäntö on monelta osin tiukempi kuin USA:n. TTIP-sopimuksen hyväksyminen heikentäisi sitä huomattavasti.

Hyvä esimerkki on vapaakauppasopimuksen käytännön toiminnalle on kaivoslainsäädäntö. Investointisuoja voi estää sen parantamisen ilman suuria sakkoja. Suomessa on paljon monikansallisia valtauksia, joiden tuotto-odotuksia saatetaan pitää tekosyynä rahastaa valtiota, kun kaivoslakia tai ympäristölainsäädäntöä uudistetaan.

Suomalainen ympäristölupajärjestelmä perustuu jatkuvan kehittämisen periaatteelle. Lupaa uusittaessa on käytettävä parasta mahdollista teknologiaa ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Käytännössä sallitut päästöt vähenevät joka lupakierroksella. Lupien kiristäminen saattaisi kuitenkin estyä, koska tämän voidaan katsoa vaikuttavan yritysten kuvittelemiin tuotto-odotuksiin.

Varoittavia esimerkkejä löytyy. Ecuadorin ja USA:n vapaakauppasopimuksessa on investointisuoja. Niinpä Ecuador tuomittiin 2012 maksamaan yhdysvaltalaiselle öljy-yhtiö Occidentalille 1,8 miljardin dollarin korvaus, kun maa purki sopimusrikkomuksesta syytetyn yhtiön porausluvan.

Erityisesti öljy-yhtiöt ovat kunnostautuneet eri maiden ympäristömääräysten kumoamisyrityksissä. Monet riidat ovat yhä kesken. EU:n ei tulisi hyväksyä ollenkaan välimiesoikeus-järjestelmää, sillä oikeusjärjestelmässä on jo olemassa mekanismeja eturistiriitojen ratkomiselle. EU ei ole korruptoitunut kehitysmaa, jonka ailahtelevilta päätöksiltä yrityksiä tulisi suojella. Sen sijaan ihmisiä tulee suojella yritysten aiheuttamilta terveys- ja ympäristövaikutuksilta.

Suuria tullimuureja ei ole EU:n ja USA:n kaupan esteenä tälläkään hetkellä. TTIP sopimus sen sijaan rajoittaisi kuluttajia, terveyttä ja ympäristöä suojelevaa lainsäätöä. Hyötyjinä olisi ne suuryritykset, jotka tuottavat tuotteensa mahdollisimman vähin kustannuksin välittämättä ympäristöstä, työoloista tai terveydestä.

Sirpa Siru Kauppinen, ympäristötekniikan M.Sc.