Kuntavaaliehdokkaat keskustelivat Helsingin Alaviite-tapahtumassa torstaina 27. syyskuuta

Viite ry järjesti pitkästä aikaa Helsingissä Alaviite-tapahtuman, jonka aiheena olivat — kuinkas muuten? — kunnallisvaalit ja yhdistykseemme kuuluvien helsinkiläisten valtuustoehdokkaitten näkemykset vaaliteemoistamme. Ajankohta, torstai 27.9. klo 18, osoittautui sikäli hankalaksi, että Helsingin ehdokasnumerot tulivat tietoon tunnin tai puolentoista tunnin tarkkuudella samaan aikaan, mikä harvensi joukkoamme.

Paikalle tulivat seuraavat Viitteeseen kuuluvat kunnallisvaaliehdokkaat, jotka esittäy­tyivät itse:

Jukka Jonninen (946): Vihreän Miesliikkeen puheenjohtaja, toista kertaa ehdolla, mukana Helsingin Vihreiden ilmastotyöryhmässä, ydinkaukolämmön kannattaja

Harri Juntunen (947): yrittäjä, it-asiantuntija

Salla Korhonen (957): 33-vuotias lakimies, koulutuspäällikkö, toista kertaa ehdolla, tarkastuslautakunnan jäsen, Helsingin ja Uudenmaan Vihreitten yrittäjien puheen­johtaja sekä Helsingin Vihreitten Naisten varapuheenjohtaja

Mari Puoskari (998): diplomi-insinööri, toista kautta kaupunginvaltuutettuna, entinen puoluehallituksen vara­puheen­johtaja, palaamassa perhetilanteen myötä taas innokkaammin mukaan, erityisen kiinnostunut ilmasto- ja muusta ympäristö­politiikasta

Mikko Särelä (1022): tekniikan tohtori, liittynyt Vihreisiin ”antijytkyn” yhteydessä

Hannu Tuominen (1026): ”Opettanut koulussa viidellä vuosikymmenellä.”

Tino Warinowski (1040): ”Olen 36-vuotias viestintäalan yrittäjä ja koulutukseltani biokemisti. Tulevan suurkaupungin johtoon toisin luonnontieteellistä, rationaalista ja analyyttista otetta.”

Viitteen vaaliteesit

1)   Koulut digitaaliaikaan

2)   Ideoille avoin kunta / Avoimuus antaa tilaa osallistua / Kuntalaiset tiedon luojiksi ja päätöksentekijöiksi / Avoin, osallistuva kunta

3)   Kuntien tieto- ja viestintätekniikka

Näistä vaaliteeseistä syntyi monipuolinen keskustelu.

1) Koulut digitaaliaikaan

Koululaisille ei pidä pelkästään ”syöttää” tietoa, vaan opettaa heidät (myös) etsimään sitä, käyttämään sitä ja suhtautumaan siihen kriittisesti. Meiltä Suomesta puuttuu väittely­taidon kulttuuri, joka esim. Yhdysvalloissa on tärkeä. Päätöksenteko perustuu useinkin monimutkaiseen kausaalisuhteitten verkkoon ja valtavaan datamäärään. Tilasto­tieteen perusasiat tulee ymmärtää vaikkapa rikollisuuden määrästä puhut­taessa. Lahjakkaille lapsille on tarjottava virikkeitä, missä verkkoaineistosta on apua. Immateriaalioikeudet on otettava huomioon. Tasokurssit eivät ole Vihreitten ohjelman mukaisia.

 2) Kunnan avoimuus / Avoin, osallistuva kunta

Lainsäädäntöä(kin) on muutettava, koska virkamiesten on noudatettava lakia. Esim. Helsingin kaupungin talousarviosta on vaikeata poimia, mitä eri lautakunnat ovat esityksestä/ehdotuksista lausuneet; jossakin sivulauseessa voi olla sadan miljoonan ”juttu”, kun taas jotakin kymmenen miljoonan menoa selitetään laajasti.  Julkisuus­lainsäädäntöäkin kehitettävä. Ei tarvitse olla valtuutettu edistääkseen julkisuutta, lautakuntatasollakin voi edistää julkisuuden toteutumista. Kaupunginosa voi olla liian pieni yksikkö lähidemokratialle, mutta ainakin aluevaltuustoja [Helsingissä] tarvittaisiin – 20000 liian pieni väestömäärä, 50000 olisi asianmukaisempi pohja, joten tältä pohjalta lähtien Helsingissä voisi olla 5—10 aluevaltuustoa. Helsinkiä johdetaan samojen lakien pohjalta kuin jotakin hyvinkin pientä kuntaa.

 3) Kuntien tieto- ja viestintätekniikka sekä tietojärjestelmät

Kuntien IT-puoli pitäisi ottaa poliittiseen ohjaukseen, ja poliittisen johdon pitää saada päättää, millaisia työvälineitä se käyttää. AHJO ja Apotti olivat esillä. (Konsulttien kanssa) tehdyt sopimukset sitovat. IT ei ole enää ”pelkkä nörttien asia”, vaan se on mukana kaikessa. HUS-alueeseen kuuluu 14 kuntaa, minkä vuoksi tarvitaan lukuisia poliittisia päätöksiä. Tulisiko Viitteen astua esille tässä asiassa ja esittää kannanotto, että suurissa kunnissa pitäisi olla poliittinen IT-johtoryhmä — myös tietotekniikka­johtajan apuna? ”Tavallinen ihminen” ymmärtää kymmenien tuhansien asiat, mutta sadat miljoonat ylittävät käsityskyvyn. Lääkäri joutuu kirjaamaan samat asiat useaan kertaan eri tietojärjestelmiin, joissa vielä käytetään erilaisia koodeja, ja tähän kuluu liikaa työaikaa, ja jopa potilasturvallisuus vaarantuu.