Luonnollinenkaan ei ole aina hyvää

Eilen (maanantaina 7. marraskuuta) oli Kemikaalit kulutuksessa -kirjan julkistamistilaisuus, jossa kävin. Kemikaaleja kulutuksessa on vain 91-sivuinen kirjanen, joka on kuitenkin julkaistu osuvaan aikaan ja se käsittelee tärkeää aihetta. Julkistamistilaisuudessa pitivät puheenvuoron kirjan toimittaja ja esipuheen kirjoittaja Taru Anttonen Vihreästä Sivistysliitosta, Tutkitaanko kemikaaleja tarpeeksi -artikkelin laatija professori Leif Kronberg ja toimittaja Noora Shingler, jonka aiheena on Kemikaalipaasto parantaa elämänlaatua, joitten lisäksi puhui lyhyesti Anja Nystén, jonka käsialaa on Kemikaalit arjessamme – läsnä joka hetki.

Professori Kronbergin suullinen alustus kärsi hieman hänen huonosta suomentaidostaan, mutta hänen artikkelinsa on (kustannustoimittajan jäljiltäkö kieliasultaan?) kirjan parasta antia. Mielenkiintoinen oli hänen esittämänsä tieto (tai väite?) siitä, ettei meillä 50-luvulla syntyneillä ollut sikiöaikana eikä vastasyntyneinä veressä lainkaan(!) vierasaineita.

Sain kuulla Kronbergiltä vastauksena yleisökysymykseeni, ettei meillä Suomessa ole tämän vuoden alussa kuolleen Jyväskylän yliopiston professorin Jaakko Paasivirran jälkeen ollut hänen vertaistaan ympäristökemian tutkijaa. Paasivirta oli edellä aikaansa puhuessaan ilmastonmuutoksesta ja kirjoittaessaan ympäristökemian oppiaineistoa jo 1970-luvulla. Niin paljon voi siis ilmeisesti olla kiinni yhden ansioituneen tutkijan ja opettajan elämäntyöstä sekä toisaalta hänen poistumisestaan keskuudestamme. Yleisökeskustelulle oli varattu melko vähän aikaa, minkä lisäksi jouduin poistumaan kymmentä minuuttia ennen ilmoitettua päättymiskellonaikaa; ehdin kuitenkin muistuttaa, että jos jokin paljon puhutuista ja pahoista E-koodilisäaineista estää esim. vaarallisen homemyrkyn muodostumista elintarvikkeeseen, E-lisäaine on pienempi paha kuin sen estämä haitallinen seuraus.

Toimittaja Shinglerin kiinnostus aiheeseen tunnetaan Kemikaalicocktail-verkkosivusta, jolla on runsaasti lukijoita. Hän on koulutukseltaan mediatuottaja, mikä näkyy sekä hyvässä että huonossa: hänen kirjoituksensa on sujuva ja tavoittaa varmasti ns. suuren yleisön, mutta jos joku kirjoittaa suomenkielisessä tekstissä ”sodium laureth sulfate” -kosmetiikkakemikaalista, herää kysymys, onko hän koskaan kuullut ”sodiumin” olevan suomeksi natrium. Shinglerin kunniaksi on ehdottomasti mainittava hänen ymmärtävän, ettei luonnonmukainen ja luonnossa esiintyvä tarkoita välttämättä hyvää, suotavaa ja tavoiteltavaa, vaikka nykyisessä lisäainekeskustelussa tämä seikka unohdetaan usein. Parhaassa mahdollisessa maailmassa elintarvike tuotettaisiin aina lähellä ja syötäisiin pian, mutta tällaiseen ihannetilaan on harvalla mahdollisuus, joten lisäaineet ovat käytännössä välttämättömiä; niitten välttämiseen kirjasta saa kuitenkin hyviä neuvoja.

Kirjalla on kolme muutakin artikkelikirjoittajaa: europarlamentaarikko Satu Hassi, kasvinviljelyagronomi Mikko Rahtola ja professori emerita Terttu Vartiainen. Puutuin tässä vain niihin kirjoituksiin, joitten laatijat olivat läsnä julkistamistilaisuudessa ja joitten aiheista syntyi keskustelua.

Tietoa kirjasta on ViSiLi:n sivulla, ja PDF on ladattavissa täältä. Julkaisu on saanut ulkoasianministeriön EU-tiedotustukea. Tämäntyyppinen ohut julkaisu on pakostakin ”sillisalaattimainen”, mutta aihe on tärkeä, ja koska julkaisu on saatavissa verkosta ilmaiseksi, toivoisin viitteellisiltä kannanottoja sen artikkeleihin. Mieleen tuli, että Viitteen kannattaisi muistuttaa Vihreän verkoston edustajille, kuten juuri ViSiLi:n väelle, että yli 250 jäsenemme joukosta löytyy varmasti asiantuntemusta tällaisia julkaisuja kirjoittamaan ja kommentoimaan, eikä ehkä tarvitsisi mennä merta edemmäksi kalaan.

Jari J. Marjanen
Viitteen hallituksen jäsen